....

5.5 Metre

As the post-war Six-metre had priced itself out of the market, the international 5.5 metre class was conceived in 1949, for Olympic duty in 1952. The Helsinki games already saw 16 countries in Five-oh-five action. The moving of the prestigious Scandinavian Gold Cup from the Six to the Five-point-five cemented its status. 

The 5.5 reached its Olympic zenith with 19 participants in Naples in 1960. Finland reached its best placing in Tokyo in 1964, with the Ray Hunt -designed Chaje II. The class fell out of Olympic favor in 1968, but the Gold Cup still radiates its splendor over it. Finnish 5.5 sailors have clinched the Gold Cup four times: 1985 in Newport Beach with the Groop design Helena, 1986 in Helsinki with Tre Gubbar drawn by Groop and built by Still, 1989 in Houston with the borrowed Gorgi, and 1995 in Hanko with the Peterson design Dodotoo. Eivind Still has also designed some successful Finnish Five-point-fives. Today's fastest boats hail from the drawing board of Sebastien Schimdt of Switzerland.

..

5.5m

“Kerran purjehdimme Hangosta Helsinkiin eskaaderissa, jossa oli viisi venettä ja kuusi ukkoa. Perätuulella nostettiin tietysti spinnu, joka sujui hyvin yksinkin. Väylähän mutkittelee ja jiippejä tuli runsaasti. Yksi kaveri, Peik Gestrin suoritti jiippaamisen vuorotellen, veneet ajettiin vain toistensa viereen ja Peik hyppäsi seuraavaan veneeseen. Ja jos ei aina ehtinyt, niin spinnu laskettiin vain fallista maston väliin, jolloin se jäi sukkana pussittamaan eteen. Sitten vain odotettiin jiippaajaa. Kyllä se opetti ja purjehduskokemus lisääntyi valtavasti juuri näillä alimiehitetyillä purjehduksilla, muistelee Jussi valkoista partaansa sukien. […] NJK:lla oli siihen aikaan kaikki kovimmat kilpakumppanit, Peter Tallbergilla oli Visávis, Teresita oli Peter Fazerilla, Inkku Nylundilla oli Kisen ja Janssonilla oli Caro. […] Me nuoret omaksuimme uuden tavan purjehtia, hengasimme laidalla. Vanhat starat sanoivat, että tällainen peli ei vetele, se ei kuulu meidän luokkaan. Lenssillä ei myöskään saanut luffata, koska vanhat herrat söivät silloin eväitään.”

(Johan Gullichsenin haastattelu. Magazine-lehti, 1996.)

 

Johan Gullichsen, Peter Fazer ja Peter Tallberg vaikuttivat 5.5m -luokassa jo 50-luvulla, jolloin kovimmat kilpakumppanit purjehtivat Nylands Jaktlubbenin (NJK) lipun alla. Luokan viehätyksestä kertoo se, että osa näistä herroista on vielä tänä päivänäkin aktiivisesti viisviitosten toiminnassa mukana.

Olympialuokaksi Helsinkiin

Kuten kilpaveneiden kohdalla yleensä on, uuden luokan synty liittyy jonkin aiemman väistymiseen. Helsingin olympialaisissa 1952 6mR -luokka oli viimeisen kerran olympialuokka. Kuutoset olivat yksinkertaisesti liian kalliita. Vain harvalla maalla oli varaa kustantaa joukkueita luokkaan ja siitä oli tullut eliitin hallitsema. 6 mR -veneet olivat yksilöllisiä ja jokainen vene suunniteltiin ja rakennettiin ainutkertaiseksi. Kasvaneet suunnittelu- ja rakennuskustannukset eivät vastanneet olympiahenkeä.

Varsinaiset 5.5m -luokan syntysanat lausuttiin 1940-luvun lopulla.  Kansainvälinen purjehtijaliitto (IYRU) perusti komitean etsimään halvempaa seuraajaa kuutosille. Komiteaan kuuluivat muun muassa Norjan kuningas Olavi ja hänen hyvä ystävänsä Charles Nicholson. Ensimmäinen ajatus skaalata 6mR -sääntö pienempään kokoon hylättiin. Kokeneen venesuunnittelija Charles Nicholsonin johtama suunnitteluryhmä sai siten aloittaa työn puhtaalta pöydältä. Vuonna 1949 valmistui ensimmäinen prototyyppi The Deb, jonka koepurjehdukset suoritettiin Englannin Solentissa.

Jo samana vuonna hyväksyttiin 5.5m -mittasääntö IYRU:ssa. Olympiakomitea valitsi vuonna 1951 viisviitoset uudeksi luokaksi Helsingin olympialaisiin. Suomessa se otettiin innolla vastaan. Ensimmäinen vesille laskettu suomalainen vene oli Inga-Lill 38 (L2), joka myöhemmin sai nimen Bloss. Merkittäviä suomalaisia suunnittelijoita olivat Gösta Kyntzell, Jarl Lindblom ja C-O Granfelt. Ulkomaalaisista suunnittelijoista suomalaisille veneitä ovat suunnitelleet muun muassa Arvid Laurin, Raymond Hunt, A. E. Luders, Bjarne Aas ja Olin Stephens.

Vuoden 1952 olympialaisia varten Suomessa valmistui peräti 13 venettä. Karsinnat voitti HSS:n Gullvinge (L1), mutta Suomen olympiakomitea päätti, että maatamme saisi edustaa NJK:n lipun alla purjehtiva Teresita (L10). Luokan arvostus kasvoi entisestään, kun kuutosilla aiemmin kilpailtu Kultapokaali siirrettiin seuraavana vuonna 5.5m -luokkaan. 

Helsingin Olympialaisissa 5.5m ja 6 mR olivat molemmat kilpaluokkina – "pikkusisko" viisviitonen ensimmäistä ja "isosisko" kuutonen viimeistä kertaa. Vuoden 1972 olympialaisissa Münchenissä viisviitonen sai kalleutensa takia vuorostaan antaa tilaa Soling-luokalle. Luokkana 5.5m ei kuitenkaan sammunut olympiatulen kanssa. Veneet ovat kehittyneet ja niillä kilpaillaan yhä aktiivisesti. Purjehdusmaailman arvostetuimpiin palkintoihin kuuluva Kultapokaali on ollut viisviitospurjehtijoiden tavoitteena vuosikymmeniä.

Kultapokaalikilpailut uudessa luokassa

Suomalaisen viisviitosen on neljä kertaa onnistunut voittaa arvokas pokaali. Vuonna 1985 Tom Jungel miehistöineen voitti veneellään Helena Kultapokaalin ensimmäistä kertaa Suomeen. Vuonna 1986 luokan “Gran Old Man” Johan Gullichsen voitti pokaalin veneellä Tre Gubbar. Vuonna 1989 Henrik Lundberg voitti pokaalin kolmannen kerran. Viimeisimmän voiton saavutti vuonna 1995 Hangossa Henrik Dahlman veneellään DoDotoo.

5.5m -säännön veneillä kilpailtiin viisissä Olympialaisissa, 1952 Helsingissä, 1956 Melbournessa, 1960 Roomassa, 1964 Tokiossa ja 1968 Mexicossa. Lopulta luokka menetti olympiastatuksen 1970 pitkälti samoista syistä kuin kuutoset olivat aikaisemmin menettäneet.

Kehitys ei kuitenkaan päättynyt olympiastatuksen menettämiseen. 1960-luvun lopussa venesuunnittelussa tapahtui huomattavia kehitysaskelia. 5.5m-luokkaan veneitä piirsivät aikansa etevimmät suunnittelijat. Tästä seurasivat mm. kölin ja peräsimen jakautuminen sekä radikaalit muutokset rungon muodoissa. Juuri mittasäännön salliman kehityksen takia luokka onkin säilynyt elinvoimaisena tähän päivään saakka.

....

....1960 Gold Cup races. British VISION II, skippered by Owen Aisher, is attacked by the finnish INGA-LILL (Jussi Gullichsen). INGA-LILL covers Visions wind and sails past it, but the swedish NOWA is doing just the same to INGA-LILL passing both. NOWA eventually won the coveted Gold Cup after exiting  figth with the only other finalist INGA-LILL. Photo: Martti Vuorenjuuri..Vuoden 1960 Kultapokaaliregatta. Suomalainen INGA-LILL, Jussi Gullichsen kipparinaan, peittää brittiläisen VISION II:n tuulen ja purjehtii ohi. Ruotsalainen NOWA teke saman tempun INGA-LILL veneelle ja ohittaa molemmat. Lopulta NOWA voitti Kultapokaalikisan. Kuva: Martti Vuorenjuuri....

....1960 Gold Cup races. British VISION II, skippered by Owen Aisher, is attacked by the finnish INGA-LILL (Jussi Gullichsen). INGA-LILL covers Visions wind and sails past it, but the swedish NOWA is doing just the same to INGA-LILL passing both. NOWA eventually won the coveted Gold Cup after exiting  figth with the only other finalist INGA-LILL. Photo: Martti Vuorenjuuri..Vuoden 1960 Kultapokaaliregatta. Suomalainen INGA-LILL, Jussi Gullichsen kipparinaan, peittää brittiläisen VISION II:n tuulen ja purjehtii ohi. Ruotsalainen NOWA teke saman tempun INGA-LILL veneelle ja ohittaa molemmat. Lopulta NOWA voitti Kultapokaalikisan. Kuva: Martti Vuorenjuuri....

....

The 5.5 formula is clearly different from the R-rule. The jib is high and narrow. The monster spinnaker is a handful for the three-person crew. In the 1970's, the class allowed a split lateral plane with a spade rudder. The class is open towards modern materials, such as fiberglass hulls and carbon fiber masts. 

The class has organized official World Championships since 1961. Finns have teken home ten silver and bronze medals but none of the gold variety. Substantial 5.5 fleets can be spotted in Switzerland, Holland and Germany. Smaller groups can be found in Finland, the Bahamas, Norway, Italy, Australia, Austria and France. The class races in three categories: Classic, Evolution and Modern. The 5.5 has spawned one design offspring in England (the Daring), the US (the Columbia) and Sweden (the Safir).

© Henry Clay Ericsson

..

Klassikoita ja moderneja kilpaveneitä kehityksen kärjessä

Viisviitonen on kuutosten tavoin konstruktioluokka. Veneet suunnitellaan ja rakennetaan yksin kappalein. Veneen rungon sääntöihin kirjatuista mittapisteistä mitattujen mittojen, purjepinta-alan ja veneen kokonaispainon mukaan lasketun kaavan lopputulos saa olla enintään 5.5 metriä. Laskentaperiaate on sama kaikissa klassisissa veneluokissa, laskentakaava tosin vaihtelee hieman eri luokkien välillä.

Mittasäännön lisäksi luokkasäännössä määrätään veneen rakenteista ja veneessä käytettävistä materiaaleista. Kuusikymmenluvun loppupuolella venesuunnittelu kehittyi valtavasti. Kunnia kuuluu sellaisille tunnetuille suunnittelijoille kuten Olin Stephens, Britton Chance ja Ben Lexen. Näiden vaikutuksesta viisviitoset saivat jaetun lateraalipinnan. Muutoksessa peräsin siirrettiin erilleen kölistä. Tämä johti suuriin muutoksiin rungon suunnittelussa ja muotoilussa. Veneistä tuli ketterämpiä ja niissä oli pienempi märkäpinta. Luokan kehitykseen ja veneiden suunnitteluun on vaikuttanut muun muassa America's Cup -kilpailun yhteydessä tehty kehitys- ja tutkimustyö.

Alkujaan rungot rakennettiin puusta, mutta vuonna 1968 Meksikon olympialaisten jälkeen luokkasääntöä muutettiin ja rakennusmateriaaliksi sallittiin puun ohella myös lasikuitu. Sekä puisten että lasikuituisten veneiden tuli kuitenkin olla painoltaan yhdenmukaisia. Tämän jälkeenkin säännöt ovat muuttuneet kilpaveneiden kehityksen mukana, ja vuonna 1996 sallittiin veneissä hiilikuitumaston käyttö. Joissakin veneissä, kuten esimerkiksi 5m -luokassa, on haluttu luokan muutoksia sallia vain vähän. Viitosissa on yhä maston oltava puusta valmistettu.

Viisviitosten kilpailuissa mahonkikaunottaret ja lasikuiturunkoiset veneet kilpailevat yhdessä. Klassikoille jaetaan omat palkinnot. Modernien ja klassisten viisviitosten kilpailu ei ole tasaväkistä. Nykyisin luokassa kilpaillaan kolmella tasolla. Tähän on johtanut luokassa sallittu high-tech kehitys. Klassikkoveneet, jotka on rakennettu vuosien 1949 ja 1969 välillä ovat säilyttäneet ja kasvattaneet suosiotaan, vaikka ne ovatkin hitaampia kuin modernimmat kilpasisaruksensa. Uusin ryhmä on nimeltään "evoluutioveneet”. Tähän ryhmään kuuluvat vuosina 1970-1990 suunnitellut ja rakennetut veneet,  jotka ovat nopeampia kuin klassikot, mutta eivät ole niin suorituskykyisiä kuin vuoden 1990 jälkeen rakennetut uudet high-tech -veneet.

Klassikkosarjassa kansainvälisiä sijoituksia saavuttanut Matti Muoniovaara on poikineen voittanut Classic Cupin kaksi kertaa. Johan Gullichsen on havitellut Kultapokaalia toistamiseen, mutta on nyt vanhana tähtenä joutunut toistaiseksi parhaimmillaan tyytymään kakkossijaan.

© Pirkka Leino, Yrjö Klippi, Juha Aromaa

....H.M. Olav, the king of Norway, was one of the skippers competing for the word championship of 5.5 m class in 1960. He did surprisingly well with his NORNA IX finishing usually as tenth in a fleet of nearly 50 best ones in the world. In his friendly, non-etiquette ways the king achhieved immense popularity. He always had a cigarette burning when setting sails. Photo: Martti Vuorenjuuri.. Norjan kuningas Olav osallistui vuonna 1960 maailmanmestaruuskisoihin 5.5 m -luokassa. Hänen NORNA IX -veneensä miehistöineen purjehti hyvin ollen yleensä parhaan kymmenen veneen joukossa 50 veneen laivueessa. Olavin ystävällinen, mutkaton olemus valloitti muut purjehtijat ja tupakka paloi aina huulessa hänen viikatessa purjeitaan. Kuva: Martti Vuorenjuuri....

....H.M. Olav, the king of Norway, was one of the skippers competing for the word championship of 5.5 m class in 1960. He did surprisingly well with his NORNA IX finishing usually as tenth in a fleet of nearly 50 best ones in the world. In his friendly, non-etiquette ways the king achhieved immense popularity. He always had a cigarette burning when setting sails. Photo: Martti Vuorenjuuri.. Norjan kuningas Olav osallistui vuonna 1960 maailmanmestaruuskisoihin 5.5 m -luokassa. Hänen NORNA IX -veneensä miehistöineen purjehti hyvin ollen yleensä parhaan kymmenen veneen joukossa 50 veneen laivueessa. Olavin ystävällinen, mutkaton olemus valloitti muut purjehtijat ja tupakka paloi aina huulessa hänen viikatessa purjeitaan. Kuva: Martti Vuorenjuuri....

....

5.5 metre yacht
LOA 9.2-10.2 m
LWL 7.7-7.8 m
Beam 1.90 m
Draft 1.35 m
Sail area 27-29 m2
Displacement 1 700-2 000 kg
Carl Granfelt's 5.5 -design, 1950.

Carl Granfelt's 5.5 -design, 1950.

Wessel & Vett Cup 2016, KDY, 5.5 m class race. Photos: Erik Lähteenmäki, Sailpix.fi

Finnish 5.5m association

International 5.5 Metre Class Association

5.5m World Fleet Online Database