....

5m

The Five-metre class was conceived in France 1929 as a low-budget alternative to the ever pricier Six-metre. The Finns launched the Five on the Nordic market, and it spread like wildfire in Sweden. Only a few were built in Norway and Denmark. The Five gained Scandinavian status in 1935, but spread only to Italy and Argentine. It never gained Olympic status. The last new Five was built in the late 40's. A total of 300 Fives have seen the light of day. The Five is a lively and sporty open racer for a crew of three. The rig sports a Genoa, a main and a sizeable spinnaker, keeping the crew well occupied. The low cost of a potential failure helped many designers to the forefront. Tore Holm and Gunnar Stenbäck drew classically beautiful 'mini-Sixes', while Roy Sherman, Jarl Lindblom and Tord Sunden tried more radical box shapes.

..

5m - kansainvälinen viitonen

”Venetyypit tulevat ja menevät. Purjehtijoiden jatkuva ponnistelu kohti jotakin parempaa saa aikaan sen, että kehitys pääsee aina esiin ja jokainen luokka on tuomittu vähitellen katoamaan [...] Viitosissa monet seuran jäsenet näkivät mahdollisuuden suureen menestykseen, jopa suorastaan maailmanlaajuisessa mittakaavassa.”

(Lennart Doepel, Airisto Segelsällskap 1865-1965) 

Näin aloitti Lennart Doepel muistellessaan Airisto Segelsällskapin (ASS) 100-vuotisjuhlajulkaisussa viitosten kulta-aikaa, joka kesti Suomessa 1930-luvun puolestavälistä 1940-luvun loppuun. Ajatus veneluokkien katoamisesta ja uusien syntymisestä sopii hyvin viitosten syntyvaiheisiin. 1920-luvulla kansainvälisissä purjehduspiireissä nimittäin katsottiin, että kuutoset olivat yhä kalliimpia ja tavallisen purjehduskansan tavoittamattomissa. Syntyi ajatus kolmihenkiselle miehistölle tarkoitetusta veneestä, joka olisi huomattavasti edullisempi ja jossa kuitenkin edelleen säilyisi kuutosille ominainen kilpailuhenkisyys. Vaihtoehtoja oli esitetty useampia, ja vuonna 1929 ranskalainen purjehdusseurojen liitto Union de Sociétés Nautiques Francaise esitteli ehdotuksen, joka hyväksyttiin Lontoossa kansainväliseksi 5m -luokan mittasäännöksi.

Ensimmäiset 5m-luokan veneet rakennettiin oletettavasti Ranskassa, johon syntyi yhdeksän veneen laivue. Myös Norjassa rakennettiin joitakin veneitä. Talvella 1933-1934 Englannissa Malden Heckstall suunnitteli viisi kappaletta viitosia Roayal Corinthian Yacht Clubin toimeksiannosta. Luokan alkutaival näytti valoisalta, kun myös Tanskassa ja Sveitsissä alettiin suunnitella ja rakentaa viitosia. Varsinaisen läpimurtonsa luokka teki kuitenkin pohjolan perukoilla Ruotsissa ja Suomessa.

Suomi ja Ruotsi edelläkävijöinä 

Suomalaisten innostus oli suurinta Turussa ja Helsingissä. Helsingissä Nylands Jaktklubbenin (NJK) 75-vuotisjuhlaregattaa varten vuodeksi 1936 valmistui kaksi venettä. NJK rakensi viitosen myös arpajaisveneeksi saadakseen julkisuutta uudelle venetyypille. Turussa luokan uranuurtajana toimi intohimoinen kilpapurjehtija Nils Björk, joka tilasi kesäksi 1936 itselleen ensimmäisen viitosen Najadenin. Vene oli Jarl Lindblomin suunnittelema ja se rakennettiin Turun veneveistämöllä. Najaden myytiin kuitenkin jo heti ensimmäisenä kesänä Tankervillen jaarlille ja se päätyi Ruotsiin.

Vuosina 1936-1937 valmistui kaikkiaan 11 venettä. Näiden joukossa Björkin uusi vene Signe, joka voitti Airisto Segelsällskapetin Bore-pokaalin kesällä 1937. Tämä vanha palkinto oli päätetty luovuttaa viitosluokan veneillä purjehdittavaksi. Ensimmäisenä haastajana kilpailussa oli Nylands Jaktklubbenin arpajaisvene Ghita, kipparinaan Gunnar Grönblom. Björkin ja Lindblomin panos viitosluokassa oli vahva. Björk rakennutti itselleen kaikkiaan kolme viitosta, joista Birgitta oli hänen itse suunnittelemansa. Lindblom suunnitteli yhteensä 12 Suomessa rakennettua venettä.

....

 ....5m boats GOING & GHITA racing in 1939 Bore Pokal races. Photo: Ass..Vuoden 1939 Borepokaalikilpailut: GOING & GHITA. Kuva: ASS....

....5m boats GOING & GHITA racing in 1939 Bore Pokal races. Photo: Ass..Vuoden 1939 Borepokaalikilpailut: GOING & GHITA. Kuva: ASS....

....

The most extreme Fives were Knud Reimers' Hazard, using a solid head stay profile (which was disallowed), and the Gullah series of Arvid Laurin, testing a double-headed two-jib rig and pedal steering. The rudder still stuck to the trailing edge of the keel. In the 1990's, the class experienced a renaissance in Finland. Today it is in good spirits, with some 40 registered yachts. The class activists have managed to unearth a number of classical Fives from Finnish barns and Swedish gardens. The Fives roost mainly at HSS in Helsinki, in good company with their bigger sisters, the Sixes and Eights. Replicas of earlier Fives have been built in Sweden. Despite some proposals, the class has not approved the design or construction of Fives in modern materials

© Henry Clay Ericsson

..

Seuraavana vuonna haasteen Bore-pokaalista jätti ruotsalainen Konungliga Segelsällskapet (KSSS). Kilpailun voitti ylivoimaisesti ruotsalaisen Henry Wallenbergin omistama Going. Viitosten herättämää innostusta kuvaa hyvin, että Going ostettiin samana päivänä Suomeen. Vene vaihtoi heti palkintojenjaon jälkeisillä päivällisillä omistajaa kaksikin kertaa: Gunnar Grönblom osti veneen lämpimän ruuan aikana Wallenbergilta. Jälkiruuan aikana hän luovutti veneen edelleen lämpimän kädenpuristuksen saattelemana vaimonsa sisarenpojalle Herrick Baltschefsskylle. Going sai uudeksi nimekseen Gesi.

Suomalaisten ja ruotsalaisten innostus jatkui sotaa edeltävinä vuosina. Veneestä toivottiin edelleen kuutosten korvaajaa ja kilpailuja järjestettiin aktiivisesti. Suomessa NJK:n viitospurjehtijat teettivät Tillanderilla Int 5m Trophyn, joka lahjoitettiin pohjoismaiselle purjehtijaliitolle kansainvälisten viitoskilpailujen palkinnoksi. Ruotsin Sandhamnregatassa 1938 huomiota herätti Jarl Lindblomin suunnittelema Lina, joka toisena purjehduspäivänä voitti kilpailun. Regatassa oli mukana kaikkiaan 27 viitosta. Lina oli hyvin mielenkiintoinen vene myös siksi, että se oli yksi viidentoista veneen sarjasta, joka rakennettiin Argentiinan laivastolle Turun veneveistämöllä. Veneet tilattiin ilmeisesti Argentiinalaisten meriupseerien koulutustarkoituksiin. Lina ja sen varustus olivatkin Sandhamnissa yleisen mielenkiinnon kohteina.

Suomalaisten ja ruotsalaisten viitosten kehitystä seurattiin tarkasti myös ulkomailla. Luokka ei saanut samassa mittakaavassa tuulta purjeisiinsa pohjoismaiden ulkopuolella, mutta kiinnostus sitä kohtaan oli edelleen olemassa. Kansainvälisen purjehtijaliiton kokouksessa viitosia ehdotettiin myös olympialuokaksi. Suomen edustaja Henrik Ramsay joutui kuitenkin tuomaan mukanaan kielteisen päätöksen.

Puhki piirretty sääntö

Sotavuosina viitosista rakennettiin Suomessa kaksi sarjaa. Laivanvarustaja Gustaf B. Thorden rakennutti lähimmille alaisilleen neljä identtistä kajuutallista venettä. Jarl Lindblomin piirustusten pohjalta tehtiin Turussa neljä niin ikään ruffattua viitosta sodan aikaan. Materiaalipulan takia veneissä oli melko poikkeuksellisesti tamminen kajuutta ja rautaköli, runko oli mäntyä. Keskustelu kajuutallisista veneistä kävi sodan aikana ja sen jälkeen vilkkaana Frisk Bris -lehden sivuilla.

Sodan jälkeen purjehduskulttuuri alkoi hiljalleen elpyä. Suomalaiset saivat huomata jääneensä ruotsalaisista auttamattomasti jälkeen. Nuorien ruotsalaisten suunnittelijoiden ja näiden innovaatioiden kautta veneet kehittyivät niin nopeasti mittasäännön salliman suuren liikkumavaran puitteissa, että vanhat veneet eivät enää olleet kilpailukykyisiä. Sääntö oli “piirretty puhki” ja uusien veneiden rakentamista ei enää pidetty mielekkäänä. Frisk Bris -lehdessä pohdittiin keinoja kehittää luokkaa parempaan suuntaan. Päällimmäisiksi nousivat kuitenkin puheenvuorot, joissa ruotsalaisten uudet innovaatiot tuomittiin. ASS:n kommodori E. O. Wikeström liittyi tähän joukkoon nähtyään uusia viitosia Sandhamnissa:

”Näitä veneitä katsellessa on vaikea uskoa, että ne todellakin ovat viitosia. Jos vertaa vanhempia veneitä viimeksi rakennettuihin, ei kykene ymmärtämään, että nämä typistetyt, matalat, keulastaan pyöreät kellukkeet voivat kuulua viitosluokkaan. Kun tämä asia tulee selväksi, oivaltaa että viiden metrin sääntö tulee hyvin lyhyen ajan kuluessa kuolemaan vailla kunniaa. Tämä säännön kuolema on täysin ansaittu, koska se on voinut mennä tähän suuntaan”.

Viitosista ei koskaan tullut suurta kansainvälistä kilpaluokkaa, vaikka veneitä olikin 1940-luvun lopulla liki 300 – Suomen ja Ruotsin lisäksi mm. Tanskassa, Sveitsissä, Ranskassa, Uruguayssa ja Argentiinassa. Kilpailujen järjestäminen harveni 1950-luvulle tultaessa ja vuosikymmenen lopulla luokka olikin jo lähes unohdettu. Lopullisesti viitosen syrjäyttivät uudet veneluokat, varsinkin 5.5 -metriset ja niiden saama olympiastatus.  

Takaisin radalle

Viitosten toiminta on vilkastunut Suomessa pitkän tauon jälkeen ja nykytilanne on yllättävän hyvä. Kiinnostus luokkaa kohtaan on kasvussa ja vaikka osa aktiivisista veneistä on Ruotsista Suomeen ostettuja, mahtuu joukkoon myös lukuisia Suomessa rakennettuja veneitä. Toistakymmentä venekuntaa osallistuu aktiivisesti kesällä pidettäviin rankingkilpailuihin, joita järjestetään Helsingin ja Turun välillä. Airisto Segelsällskapin juhlaregatassa vuonna 2015 mukana oli kaikkiaan 17 viitosta. Luokka on miellyttävä ja helppo lähestyä, koska suuria sääntömuutoksia esimerkiksi materiaalien osalta ei ole tehty. Viitosissa on edelleen puumastot. Kilpavarustelua on pyritty rajoittamaan esimerkiksi sallimalla purjemateriaaleina vain dacron ja mylar.

© Pirkka Leino

....

5 metre yacht
LOA 8.5-9.5 m
LWL 5.8-6.0 m
Beam 1.7-2.0 m
Draft 1.1 m
Sail area 20-24 m2
Displacement 1500-1800 kg
Development
Year 1927 (rule design)
Design Development class
 ....Laura, 1945. Design Jari Lindblom. Photo: ASS..Jari Lindblomin vuonna 1945 suunnittelema Laura . Kuva: ASS....

....Laura, 1945. Design Jari Lindblom. Photo: ASS..Jari Lindblomin vuonna 1945 suunnittelema Laura . Kuva: ASS....

....5m Class Championship 2014, HSS. Photos: Erik Lähteenmäki, Sailpix.fi..5m-luokan mestaruuskisat vuonna 2014, HSS. Kuvat: Erik Lähteenmäki, Sailpix.fi....

Finnish 5m Association