....

6mR

In the Golden Age of the Sixes in 1924-1939 the 6mR class was the most important racing yacht in Finland, as well as abroad. Many prestigious characters in sailing and business graced the lists of boat owners.

However, things were different in the early days, when the International Rule in its new form was introduced. The first Finnish Six, the Finn, was built already in 1911. Only five Sixes were built in Finland according to the new rule, and they were met with little success abroad. The breakthrough came in the autumn of 1919 in London, when the International Rule was revised according to the proposal of the Norwegian designer Johan Anker.

..

6mR

Kuutosten kulta-aikaa olivat vuodet 1924-1939, jolloin 6mR oli sekä Suomessa että ulkomailla ehdottomasti tärkein kilpaileva veneluokka. Toinen toistaan vaikutusvaltaisemmat hahmot – purjehdusurheilussa ja sen ulkopuolella – vilahtelevat veneiden omistajaluetteloissa.

Tilanne oli kuitenkin toinen, kun kansainvälinen sääntö uudessa muodossaan esiteltiin. Ensimmäinen suomalainen kuutonen Finn oli rakennettu kansainvälisen R-säännön mukaan jo vuonna 1911. Ensimmäisen säännön mukaisia veneitä oli rakennettu Suomessa vain viisi kappaletta ja ne eivät menestyneet ulkomailla. Varsinainen läpimurto tapahtui syksyllä 1919 Lontoossa, jolloin sääntöä muutettiin Johan Ankerin ehdotuksen mukaisesti.

....

....1911 FINN, Gunnar Stenbäck. Photo: Frisk Bris..1911 FINN, Gunnar Stenbäck. Kuva: Frisk Bris....

....1911 FINN, Gunnar Stenbäck. Photo: Frisk Bris..1911 FINN, Gunnar Stenbäck. Kuva: Frisk Bris....

....

The rule changes had quite a radical effect on the Sixes. For example, the water line length increased by over one metre, while the displacement increased by one ton on average. The 6mR was the smallest of the R-rule yachts, and thus became a hotbed of innovations, to be tried out by designers and tested by competitors. Finland's opportunities to build new yachts were quite limited in those days, as the newly independent small country had other more serious matters to tend to. Finland did not have the time nor the resources to build for the new rule. The annual races with Sweden for the Scandinavian Gold Cup were held in the Skerry cruiser class, whose traditions were very strong.

The glory of the Gold Cup

The Gold Cup races gave birth to an idea, which would significantly affect the development of the Six-metre yacht. The Scandinavian Yachting Association, including its new active member Finland, developed a concept for a trophy, to stir up international interest in the new metric rule. According to the proposal of the Finnish naval architect Gunnar L. Stenbäck, Finland donated the Scandinavian Gold Cup to this end. It quickly grew into one of the major yacht racing trophies of all time. Yachts were designed and built in Europe and the United States with the single aim of winning the Gold Cup. Participating in the Gold Cup regattas held great symbolic value for the newly independent country, for which it was a major effort to design and build new state-of-the-art yachts and transport them to regattas in far-away places such as Long Island Sound in the U.S..

The first Finnish Six-metre built specifically for the Gold Cup races was the Stella, designed by Gunnar L. Stenbäck. He sought to fit the yacht into the lines of the previous rule, with scant regard to the more stringent restrictions of the new rule. The yacht was commissioned by Ossian Donner, who served as Minister of Finland in London. The races were held in Cowes, on the south coast of England. Although Stella proved to be a good light-air yacht, she was unsuccessful in the Cup regatta. The second Finnish 6-metre to be built in 1922 was the Caresse, sporting the racing number L-2. The yacht was designed by Zake Westin of Åbo Båtvarf (Turku Boatyard), a strong-willed engineer, whose work was compared to a sculpture.

Several sources describe how Westin at evening gatherings was gripped by inspiration and started to design yachts on the tablecloths. Whether Caresse was born in this fashion history does not tell. The early races for the Gold Cup in the 6mR-class strongly convey the enthusiasm that was felt among all sailors. Still, the beginning was not easy, and it was made even more difficult by the fire at the Blekholmen yard of NJK in 1924, which turned the Sixes Stella and Hangö into ashes.  However, four new Finnish Six-metre yachts were completed that year. From now on, the success story of the Sixes was on a roll. Since 1922, a total of 75 Six-metre yachts were built in Finland, and the Finns were very actively involved in international competitions. This culminated in 1952, when Ralia of Finland gained the bronze medal at the Helsinki Olympics.

The attraction of the class started to slide much earlier. Henrik Ramsay stated that his Arneta in 1936 cost 50 % more than Svalan, built in 1924. This was due to rule changes making the hulls larger and heavier. The rule revisions were heavily debated on the pages of the Frisk Bris yachting magazine. Still, the Six-metres propelled the Finnish sailors to the forefront in international yachting circles.

There are many anecdotes from these regattas, as yachtsmen have encountered each other on the shores and on the race courses. In the yearbook of KSSS (Royal Swedish Yacht Club) Sven Salén describes an event at the Sandhamn regatta. A group of yachtsmen, including Henrik Ramsay, "Pinna" Cannelin and Zake Westin from Finland, and Ajax Ajaxon of Sweden, were spending a rather prolonged evening at the clubhouse. On the scene arrived the world champion in figure skating, Mr. Ulrich Salchow, a.k.a. "the Count of Monte Cristo", to enjoy an early breakfast. Upon opening the door to the club, he was met by a cloud of smoke, excited voices and Finnish songs. A few faces and hands could be identified. "Holy smoke, what a crowd!" exclaimed the "Count". From the midst of the smoke cloud, Ajax Ajaxon replied: "Highly respected world champion, these are people belonging to our sport, and it is permissible to mix with such a crowd, when you are marooned on this islet."

..

Muutokset olivat kuutosissa varsin radikaaleja – esimerkiksi vesilinjan pituus kasvoi keskimäärin yli metrillä ja paino noin tonnilla. 6mR oli venesarjan pienin ja siksi kiinnostavin uusien innovaatioiden kokeilemiseen sekä suunnittelijoille että kilpailijoille. Suomen mahdollisuudet veneiden rakentamiseen olivat tässä vaiheessa varsin rajalliset, olihan pienellä juuri itsenäistyneellä valtiolla muutakin mietittävää. Kuten usein todettiin, Suomella ei ollut aikaa eikä varaa. Kilpailut Ruotsin kanssa NJK:n kultapokaalista käytiin saaristoristeilijäluokassa, jonka perinteet olivat erittäin vahvat.

Kultapokaalilla kunniaan

Näistä kilpailuista sai alkunsa ajatus, joka tuli vaikuttamaan merkittävästi kuutosten kehitykseen. Pohjoismainen purjehtijaliitto ja Suomi sen uutena aktiivisena jäsenenä alkoi kehitellä ajatusta palkinnosta, joka suuntaisi kansainvälistä kiinnostusta uuttametrisääntöä kohtaan. Insinööri Stenbäckin ajatuksen pohjalta Suomi luovutti kultapokaalin tähän käyttöön ja siitä muodostuikin yksi merkittävimmistä palkinnoista, jonka voitosta kilpailemaan rakennettiin veneitä Yhdysvaltoja myöten. Kultapokaalikilpailuihin liittyi suuri symbolinen arvo juuri itsenäistyneelle maalle, jolle veneiden rakentaminen ja niiden lähettäminen kilpailuihin esimerkiksi juuri Yhdysvaltoihin oli suuri voimainponnistus.  

Ensimmäinen kultapokaalia varten rakennettu vene oli Stella, jonka suunnitteli G. L. Stenbäck. Hän pyrki luomaan veneelle aiemman säännön mukaiset linjat, huolimatta uuden säännön tiukemmista rajoituksista. Veneen tilaaja oli Ossian Donner, joka toimi Suomen ministerinä Lontoossa. Purjehdukset käytiin Englannin Cowesissa. Hyväksi kevyen tuulen veneeksi osoittautunut Stella ei kuitenkaan menestynyt kilpailussa. Vuonna 1922 rakennettiin myös toinen 6mR-luokan vene, Caresse purjenumerolla L-2. Veneen suunnitteli Zake Westin, Turun veneveistämöllä työskentelevä insinööri, joka tunnettiin vahvana persoonana ja jonka työ rinnastettiin jopa kuvanveistoon.

Useat lähteet kuvaavat, kuinka Westin saattoi illanistujaisissa innostuksen vallassa suunnitella veneitä pöytäliinoihin. Sitä, oliko Caresse yksi näistä veneistä tarinat eivät kerro. 6mR-luokan alkutaival kultapokaalikilpailuissa kuvaa selkeästi innostusta, jota purjehtijoiden keskuudessa koettiin. Alku ei silti ollut helppo ja sitä vaikeutti vielä NJK:n Blekholmenin tulipalo 1924, jossa paloivat kuutoset Stella ja Hangö. Samana vuonna valmistui kuitenkin neljä uutta venettä. Tästä eteenpäin jatkui kuutosten mestystarina. Vuoden 1922 jälkeen Suomessa rakennettiin yhteensä 75 venettä ja suomalaiset olivat aktiivisesti mukana kansainvälisissä kilpailuissa. Tämä huipentui vuoteen 1952, jolloin Ralia sijoittui Helsingin olympialaisissa kolmannelle sijalle.

Viehätys luokkaa kohtaan alkoi vähetä jo paljon aikaisemmin. Ramsay toteaa, kuinka vuonna 1936 Arneta maksoi puolet enemmän kuin 1924 rakennettu Svalan. Tähän vaikuttivat sääntömuutokset, joiden takia rungot olivat tulleet suuremmiksi ja painavammiksi. Uudistusten jälkeen keskustelu aiheesta kävi vilkkaana Frisk Bris -lehden sivuilla. Kuutoset oli tästä huolimatta luokka, jonka kautta suomalaiset nousivat tärkeäksi ja tunnetuksi osaksi purjehdusta kansainvälisellä tasolla.

Näistä kilpailuista, rannan tapahtumista ja purjehtijoiden kohtaamisista on monta tarinaa. Kungliga Svenska Segelsällskapetin vuosikirjassa Sven Salén kuvaa erään Sandhamnin regatan tapahtumia. Purjehtijaseurue, johon kuuluivat muiden muassa Ramsay, ”Pinna” Cannelin, Zake Westin ja ruotsalainen Ajax Ajaxon olivat viettämässä hieman pitkäksi venähtänyttä iltaa pursiseuralla. Paikalle saapui aamupalaansa nauttimaan taitoluistelun maailmanmestari Ulrich Salchow, jota kutsuttiin myös ”Monte Criston kreiviksi”. Hänen avatessaan seuran oven vastaan pelmahti savupilvi, josta kuului innokkaitta ääniä ja suomalaista laulua. Savun seasta erottui kasvoja ja käsiä. ”Hyi hemmetti, mitä väkeä!”, huudahti ”kreivi”. Savupilven seasta Ajax Ajaxon vastasi: ”kunnioitettava herra maailmanmestari, tämä on asiaan kuuluvaa väkeä ja tällaisen puoleen on luvallista kääntyä, kun vietetään aikaa ulkoluodolla.”

....

....The 6mR MERENNEITO leading 1927 Gold Cup Race. Photo: ASS..MERENNEITO johdossa vuoden 1927 kultapokaalikilpailuissa. Kuva: ASS....

....The 6mR MERENNEITO leading 1927 Gold Cup Race. Photo: ASS..MERENNEITO johdossa vuoden 1927 kultapokaalikilpailuissa. Kuva: ASS....

....

"Let it go"

Ultimately, however, the time came when the Sixes had to give way to new classes. As Hemming Elfving in the summer of 1938 expressed to Henrik Ramsay in Hanko, it was time to "let it go". The 5-metre rule introduced already in 1929 foreshadowed the end of the Six-metre reign. After 1952, the Sixes were dropped from the Olympics, leaving the 5.5 metre class as the only keelboat to be designed to a formula. In 1953, the 5.5 metre also took over the Scandinavian Gold Cup. The Six-metre class, which was globally cherished for over twenty years and gained international recognition for Finland, fell into oblivion for a long time.

There are two interesting variations on the Six-metre theme: the "Scandinavian Cabin Six" and "the Nordic Six". In both versions the original rule was supplemented by requiring a mandatory cabin with a fixed coach roof. The rules also defined minimum dimensions for berths and lockers. The original Sixes carried open cockpits for the five-man crew, and the interior was stripped out to minimize weight. The accommodation rules indicate that some of the original Six-metre sailors did appreciate some comfort, in addition to the superb sailing characteristics. When the Six-metre was past its prime at the pinnacle of international yacht racing, many a Six was converted into cruising by the addition of a cabin. For example, the memoirs of Rainer Westman sailing his Hangö, which was cabin-fitted in 1930 already, describe his great enjoyment of sailing in the company of his wife and his shipmates.

The revival of Six-metre racing

The Six-metre is still one of the best-known classes of wooden yachts. Everything in the boat signals its primary purpose: to be a thoroughbred racing yacht. Like the other classes of the Meter rule, the Six is regulated by a numerical rule formula. Thus, each boat has its own unique dimensions, as a result of a thorough design process. On average, a Six weighs around 4 tons and is about 11 meters long. Fluctuations between the boats are admittedly quite large. The Six carries a racing crew of five members. The history of the Six-metre in Finland is an integral part of national yacht racing. The Six-metre class is still active. The Finnish Six-metre fleet is one of the most spectacular and best-managed fleets in the world.

Today, the Six-metre is again a popular class, with active competition at both domestic and international levels. After the 1950's, no more Sixes were built for five decades, until in 2006 Uffe and Peter Granström built the wooden replica Sara af Hangö for their client in Hanko. The renaissance of the Sixes had gained momentum gradually by the 1980's. Old yachts sold abroad have been bought back to Finland. Most of the yachts of the Finnish fleet have been restored to their original glory. Connections to international racing partners have been revived. The Six-metres compete in odd-numbered years for the World Championship and in even years for the open European Championship.

The 6mR is an interesting mix of nostalgia and modern high-tech racing. The yachts have kept their classic looks, but a closer look reveals repairs, rebuilds and stiffening by modern methods. State-of-the-art products such as aluminium masts and sails from composite materials are frequently used. The running rigging and the efficient fittings are a far cry from the originals. Thus the stresses on the hull frame are significantly larger. The Sixes bring out the inherent problem connected with the repair and maintenance of classic boats: How to find a balance between on one hand the preservation of the old class and its traditions, and on the other, the continuous development, which is equally a part of the competitive Six-metre heritage?

The yachts are historically unique specimens. Still, if the structural solutions of today had been known in the 1930's, they would no doubt have been utilized. However, the continuous evolution of composite structures and materials threaten to leave original and traditional methods by the wayside. For example, the decks of most renovated Sixes are made of plywood sheeting, covered only with a visual layer of wooden strips on top. Boat hulls are often stiffened by gluing in wooden ribs set in epoxy resin. The restoration of a wooden yacht of Six-metre size to a competitive status is a major undertaking worthy of all respect. The time and effort spent, as well as the financial sacrifices, are in no way reflected into the potential sales value of the restored yacht. Each renovated yacht has been given an extended lease of life from her caring owner. As the saying goes among the owners: "They are only on loan to us".

According to Douglas Reincke, the International Six-Metre Association ISMA has listed that up to 2007, a total of 1 225 Sixes have been built world-wide. Of these, 102 units are modern Sixes built after 1965. Most of the Sixes have been built in England, Sweden, France, Norway, Germany, USA, Italy, Denmark and Finland. Occasional boats have been built in almost every corner of the world.

© Original text in Finnish, in the book “Purjehtivat klassikot” by Pirkka Leino, Yrjö Klippi, Juha Aromaa, WSOY 2007. Translation by Henry Clay Ericsson 2017.

..

”Antaa asian olla”

Lopulta tuli kuitenkin aika, jolloin kuutoset saivat väistyä uusien luokkien tieltä. Kuten Hemming Elfving Hangossa kesällä 1938 asian Ramsaylle ilmaisi, oli aika ”antaa asian olla”. Jo vuonna 1929 esitelty 5m-sääntö enteili loppua kuutosten valtakaudelle. Lopullisesti kuutosen syrjäyttivät 1952 olympialaisisten jälkeen 5.5m-veneet. Myös kultapokaalista kilpailtiin vuoden 1953 jälkeen 5.5m-veneillä. Luokka, joka oli kansainvälisesti yksi arvostetuimpia yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja toi Suomen kansainvälisten purjehtijapiirien tietoisuuteen, jäi unohduksiin pitkäksi aikaa.  

Kuutosista on olemassa myös kaksi mielenkiintoista versiota, “Skandinaavinen ruffattu kuutonen” ja “Pohjoismainen kuutonen”. Näissä molemmissa alkuperäistä sääntöä oli täydennetty tekemällä pakolliseksi ruffi eli kajuutta. Myös makuupaikat ja kaappien minimitila oli määritelty säännöissä. Alkuperäisistä kuutosissa oli vain istumalaatikot viisihenkiselle miehistölle ja koko sisustus oli riisuttu painon takia pois.  Tämä kertoo osaltaan siitä kuinka jo aikaisemmin purjehtijoissa oli myös niitä, jotka arvostivat purjehdusominaisuuksien lisäksi mukavuutta. Kun kuutosten aika huipputasolla kansainvälisissä kilpailuissa alkoi olla ohi, moni vene saikin kokonaan uuden käyttötarkoituksen matkapurjehduksessa ja useaan veneeseen rakennettiin kajuutta jälkikäteen. Esimerkiksi Rainer Westmanin purjehdusmuistot jo vuonna 1930 kajuutan saaneella Hangölla kuvaavat, kuinka tärkeintä purjehduksessa olivat vaimon ja purjehtijatoverien läsnäolo.

Kilpaveneen uusi tuleminen

Kuutonen on puuveneluokista edelleen yksi tunnetuimpia. Kaikki venessä kertoo sen ensisijaisesta tarkoituksesta olla kilpavene. Kuten muutkin metrisäännön mukaan rakennetut veneet kuutonen on konstruktiovene; jokainen vene on siis mitoiltaan erilainen yksilö ja huolellisen suunnittelutyön tulos. Keskimäärin kuutonen painaa neljä tonnia ja se on noin 11 metriä pitkä – vaihtelut veneiden välillä ovat tosin varsin suuria. Veneiden kilpailumiehistöön kuuluu viisi jäsentä. Suomalaisten kuutosten historia on olennainen osa koko suomalaisen purjehdusurheilun vaiheita ja luokka on edelleen aktiivinen. Suomalainen kuutoslaivue onkin yksi maailman näyttävimmistä ja parhaiten hoidetuista.

Nykypäivänä kuutoset on taas suosittu luokka, jossa kilpaillaan aktiivisesti sekä kotimaisella että kansainvälisellä tasolla. Kuutosia ei Suomessa enää rakennettu 1940-50 -lukujen taitteen jälkeen yli viiteen vuosikymmeneen, kunnes vuonna 2006 Uffe ja Peter Granström veistivät asiakkaalleen Hangossa kuutosen Sara af Hangö. Kuutosten renessanssi alkoikin pikkuhiljaa vahvistua jo 1980-luvulle tultaessa. Vanhoja ulkomaille myytyjä veneitä on ostettu takaisin Suomeen ja suurin osa veneistä on kunnostettu alkuperäiseen loistoonsa. Myös yhteydet kansainvälisiin kilpakumppaneihin on elvytetty ja kuutoset kilpailevat parittomina vuosina maailmanmestaruuksista ja parillisina vuosina avoimista Euroopan mestaruuksista.

6mR on mielenkiintoinen sekoitus nostalgiaa ja nykykilpapurjehduksen huippua. Varsin klassisen näköisinä säilyneet veneet ovat usein modernein menetelmin korjattuja, jälleenrakennettuja ja jäykistettyjä. Alumiinimastot ja komposiittimateriaalit purjeissa ovat huippuunsa asti kehitettyjä. Köysistö ja heloitus sekä purjemateriaalit ovat kaukana siitä, mitä ne alunperin ovat olleet. Näin myös runkoon kohdistuvat rasitukset ovat huomattavasti suurempia. Kuutosissa kiteytyykin klassiseen veneeseen, sen kunnossapitoon ja korjaamiseen liittyvä ongelma: kuinka löytää tasapaino perinteen, vanhan säilyttämisen ja toisaalta luokkaan edelleen olennaisesti kuuluvan kilpailuhenkisyyden välillä? 

Veneet ovat historiallisesti ainutlaatuisia yksilöitä. Toisaalta jos 1930-luvulla olisi tunnettu nykyisiä rakenteellisia ratkaisuja, ne olisi epäilemättä otettu käyttöön. Kuitenkin erilaiset komposiittirakenteet ja niiden jatkuva kehittyminen asettavat perinteisten ja alkuperäisten menetelmien kohtalon kyseenalaiseksi. Esimerkiksi useimpien veneiden kansi on tehty vanerista ja rimoitus on vain tämän päälle liimattu pinnoite. Veneiden rungot on usein jäykistetty epoksilla liimaamalla ja rimoittamalla. Tämän kokoluokan veneen kunnostus ja kilpailukuntoon varustaminen on silti aina kunnioitettava ponnistus, jonka vaatima aika ja vaiva sekä taloudelliset uhraukset eivät ole missään suhteessa veneiden myyntihintoihin. Jokainen tavalla tai toisella kunnostettu vene on myös saanut omistajansa huolenpidon ansiosta lisää aikaa. Kuten monen veneenomistajan suusta on kuultu: ”nehän ovat meillä vain lainassa”. 

Douglas Reincken mukaan kansainvälinen kuutosliitto ISMA on listannut, että vuoteen 2007 mennessä maailmassa olisi rakennettu yhteensä 1 225 kuutosta, joista vuoden 1965 jälkeen rakennettuja moderneja veneitä on 102 kappaletta. Suurin osa kuutosista on veistetty Englannissa, Ruotsissa, Ranskassa, Norjassa, Saksassa, USAssa, Italiassa, Tanskassa ja Suomessa. Yksittäisiä veneitä on kuitenkin tehty lähes joka puolella maailmaa.

© Pirkka Leino, Yrjö Klippi, Juha Aromaa

....

6 metre yacht
LOA 10.0-12.0 m
LWL 6.3-7.3 m
Beam 1.7-2.1 m
Draft 1.5-1.7 m
Sail area 38-48 m2
Displacement 3 300-4 500 kg
Development
Year 1907 (rule design)
Design Development class

....Sinebrychoff Challenge 2016, NJK. Photos: Erik Lähteenmäki, Sailpix.fi..Sinebrychoff haastekilpailu 2016, NJK. Kuvat: Erik Lähteenmäki, Sailpix.fi....

....Sinebrychoff pokal is an annual trophy for 6 metre class boats. The price pokal manufactured in St. Petersburg is the second oldest price trophy in the history of sailing after the Americas Cup..Sinebrychoff-pokaali on eri pursiseurojen välillä vuosittain järjestettävän, nykyisin 6mR -luokan veneillä purjehdittavan kilpailun pääpalkinto. Pokaali on purjehdusurheilun toiseksi vanhin palkinto Americas Cup -palkinnon jälkeen....

....Sinebrychoff pokal is an annual trophy for 6 metre class boats. The price pokal manufactured in St. Petersburg is the second oldest price trophy in the history of sailing after the Americas Cup..Sinebrychoff-pokaali on eri pursiseurojen välillä vuosittain järjestettävän, nykyisin 6mR -luokan veneillä purjehdittavan kilpailun pääpalkinto. Pokaali on purjehdusurheilun toiseksi vanhin palkinto Americas Cup -palkinnon jälkeen....