Classic Sailboats

....

Nordic Folkboat

In 1941 the Scandinavian Yachting Federation arranged a design competition for an inexpensive sailing boat to be built from Nordic materials. 58 proposals were submitted, but none approved. The swedish designer Tord Sundén was retained to fuse the designs into the Folkboat. Not until 25 years later was Sundén granted the copyright for the design. At its launch in 1942, the chubby, flat-sterned Folkboat was nicknamed the "Doghouse". But it quickly endeared itself to sailors of modest means, and construction was teeming in the 50's and 60's. The main Finnish Builders were Nils Andersson of Porvoo, Suomen Kalastus in Loviisa and Sandell & Mäntymäki in Turku. 

The long-keeled, wide and stiff Folkboat tracks easily, and carries full sail in all kinds of weathers. A spinnaker is used in Finland, while the Swedes do without. The class has been modernized in careful steps. In 1976, fiberglass hulls were allowed, now obtainable from Danish and Swedish boatyards. In 2000, aluminum was permitted for masts and booms.

..

Pohjoismainen Kansanvene

Suomessa Pohjoismaisen Kansanveneen tunnistavat purjehtijoiden lisäksi myös monet, jotka eivät muuten tiedä purjeveneistä mitään. Yli 60 vuoden ajan Kansanvene onkin ollut Optimistijollan jälkeen suomalaisen purjehduksen tunnetuin yksityyppiveneluokka.

Kansan suussa Kansanvene on tietysti ”folkkari”, minkä monet yhdistävät kuplavolkkariin. Tämä tulkinta ei ole täysin väärä. Ruotsalainen laivanvarustaja Sven Salén teki sanan ”folkbåt” tunnetuksi. Tiettävästi hänellä olivat mielessään juuri 1930-luvulla Saksassa suosion saaneet Volkswagen-autot.

Kansanveneen syntyhistoria on samantapainen kuin Hain. Konstruktioluokat olivat niin kalliita, ettei purjehduksesta voinut kehittyä suurten ihmisjoukkojen harrastusta. Hai-luokka oli syntynyt jo 1930-luvulla, mutta se ei saavuttanut suosiota muissa Pohjoismaissa. Niinpä vielä ennen toista maailmansotaa Itämeren alueen purjehdusurheilu oli mR-luokkien ja ruotsalaisten saaristoristeilijöiden varassa.

Kilpailu piirustuksista

Pohjoismainen purjehtijaliitto käsitteli virallisesti uuden yksityyppiluokan luomista mahdollisimman huonona ajankohtana. Asia oli esityslistalla vuosikokouksessa 1939, mutta kokous jouduttiin siirtämään Suomen talvisodan takia. Kokous pidettiin lopulta 18. marraskuuta 1940 Helsingissä ravintola Savoyssa välirauhan antaman hengähdystauon aikana. Ruotsin purjehtijaliitto oli ehdottanut suunnittelukilpailun järjestämistä, ja vuoden 1941 loppupuolella julkaistiin kutsu osallistua Pohjoismaisen purjehtijaliiton kilpailuun ”pienemmän kansanveneen” suunnittelemiseksi. Jo tässä vaiheessa hanketta alettiin kutsua pohjoismaiseksi kansanveneeksi. Nimitys folkkari syntyi siis jo ennen itse venettä.

Suunnittelukilpailuun osallistui peräti 59 ehdotusta. Yksikään niistä ei kelvannut raadille sellaisenaan. Raatiin kuului kolme ruotsalaista, muun muassa Sven Salén, kolme tanskalaista ja Gunnar Stenbäck Suomesta. Norjalaiset eivät osallistuneet kokoukseen, mutta he saivat ilmaista kantansa raadin päätökseen. Stenbäck oli myös Hain suunnittelija, joten Suomen suosituimpien köliveneiden taustalla on vaikuttanut sama mies. Jäi kuitenkin pitkään epäselväksi, kuka Kansanveneen oikein suunnitteli, sillä kukaan ei saanut kilpailun ensimmäistä palkintoa. Pohjoismainen purjehtijaliitto antoi tehtäväksi muokata kahden menestyneimmän ehdotuksen pohjalta lopulliset piirustukset, jotka olisivat Pohjoismaisen purjehtijaliiton omaisuutta. Sven Salén, joka ei kuulunut niiden joukkoon, joille tehtävä annettiin, ilmeisesti otti piirustukset ja vei ne Göteborgiin insinööri Tord Sundénille. Lopulliset kansanveneen piirustukset julkaistiin Till Rors -lehden numerossa 9/1941, ja ne olivat Sundénin signeeraamat. Sekavien tapahtumien vuoksi Sundén on vasta vuodesta 1966 alkaen merkitty Kansanveneen suunnittelijaksi.

....

....

The comforts of a Folkboat are on a cozy camping level, with a boom tent and a spirit stove adding the right touch of nostalgia. The diehards in the chipper class organization sing their own "folksongs" and cannot fall asleep without the comforting noise of the waves against the strakes of the clinker-built hull.

The Folkboat is well spread along the coasts of Finland, from Loviisa in the east to Kemi in the north. The sail numbers have reached 350, of which 150 are actively sailing. 20 to 30 Folkboats meet annually at the Finnish nationals. Every two years, teams from Finland and Sweden battle it out. Worldwide, 4 000 Folkboats have been launched. Most are in Denmark, Sweden and Germany, but there are also fleets in England, Holland and the Bay Area of the United States.

© Henry Clay Ericsson

..

Kansanvene – kansan suosikki

Euroopassa riehuvasta toisesta maailmansodasta huolimatta Kansanvene saavutti heti suuren suosion. Ensimmäinen Kansanvene laskettiin vesille Göteborgissa 23. huhtikuuta 1942, ja se koepurjehdittiin seuraavana päivänä. Jo ennen ensipurjehdusta venettä oli Ruotsissa tilattu 70 kappaletta.

Suomeen Kansanveneen toi tunnettu veneensuunnittelija Gösta Kyntzell, joka oli osallistunut vuonna 1940 Pohjoismaisen purjehtijaliiton kokoukseen. Hän tilasi veneen Porvoosta Wileniuksen telakalta. Kyntzellin itselleen suunnittelemat veneet olivat aina nimeltään Inga-Lill, mutta koska Kansanvene ei ollut hänen suunnittelemansa, se sai nimekseen Lill-Inga. Purjetunnukseksi tuli Kansanveneen luokkamerkki F ja rekisterinumeroksi L-1. Lill-Inga laskettiin vesille 2. heinäkuuta 1942, ja kaksi päivää myöhemmin se osallistui NJK:n matkakilpailuun. Kyntzell lausui Till Rors -lehdelle olevansa erittäin tyytyväinen veneeseen. Lausunto oli merkittävä ja arvovaltainen, sillä Kyntzell oli tunnettu ja arvostettu venesuunnittelija.

Koska Kansanveneet rakennettiin kotimaisesta puusta, ne olivat suhteellisen edullisia. Kansanvene tarjosi raskaiden sota-ajan jälkeisten pulavuosien aikana ihmisille mahdollisuuden purjehdukseen. Aivan aluksi purjeiden saaminen oli vaikeaa, mutta keinot löytyivät silti. Lill-Ingaankin ommeltiin purjeet vanhan kuutosen purjeista. Luokan kasvu oli Suomessa nopeaa, sillä jo vuonna 1951, vain kuusi vuotta sodan jälkeen, veneitä oli rakennettu jo sata.

Pohjoismaisesta Kansanveneestä tuli suosittu enimmäkseen Itämerellä. Sekä Ruotsissa että Tanskassa folkkareita on rakennettu yli tuhat. Norjassa sen sijaan luokka on lähes tuntematon. Saksassa on noin 900 venettä. Kansanvene on levinnyt myös Englantiin ja Yhdysvaltoihin, joissa on kummassakin satakunta venettä. Kansanveneen näkeminen kilpailemassa San Francisco Cupissa Golden Gate -sillan ympäristössä kieltämättä sykähdyttää Pohjolan purjehtijan mieltä.

Merikelpoinen tilaihme

Kansanvenettä on moitittu hitaaksi, ja sitä se onkin saaristoristeilijöihin ja mR -luokkiin verrattuna. Mutta mitalilla on toinenkin puoli; kansanveneen merikelpoisuus on legendaarinen. Veneen pituus on vain 7,4 metriä ja leveys 2,2 metriä. Silti sillä on osallistuttu Gotland Runt -avomerikilpailuun, ja hieman muunneltuna kansanveneellä on ylitetty niin Atlantti kuin Tyynimerikin. Vuonna 1959 sillä voitettiin Dover-Calais -kilpapurjehdus Englannin kanaalin yli. Itämeren oloissa se kestää säätä kuin säätä. Kansanvenettä ei tarvitse reivata juuri missään tuulessa, jossa tavallinen purjehtija lähtee merelle. Sen lisäksi sillä on köliveneeksi poikkeuksellinen ominaisuus; vene purjehtii hyvin myös ilman fokkaa. Tämä tarjoaa vielä enemmän mahdollisuuksia selvitä pahasta säästä.

Kansanveneen suosioon vaikuttavat myös sen ulkomittoihin nähden ruhtinaalliset tilat. Mikko Pitkäniemi, Suomalaisen Pursiseuran (SPS) kommodori, kirjoitti SPS:n vuosikirjassa vuonna 1954 Kansanveneen tilavuudesta, kuinka ”entinen haipurjehtija tuntee Kansanveneessä olevansa kuin ’meidän Musti’ kaupungintalon juhlasalissa.” Makuutiloja on kolmelle, neljälle aikuiselle ja kajuutta on ehdottoman kuiva syvän pilssin ansiosta. Kansanvenepurjehtijalla on aina kuivaa päällepantavaa. Lisäksi pilssiin mahtuu Pitkäniemen kuvauksen mukaan riittävästi lihaa, makkaraa, muita ruokatarvikkeita, vettä ja olutta. Mikäpä siinä on purjehtiessa.

Suomessa Kansanveneiden todellista kulta-aikaa oli 1960-luku. Tuolloin valmistui noin 120 uutta venettä. Vuonna 1965 valmistui kahdessadas vene. Tärkeimmät rakentajat olivat N. Andersson Båtbyggeri Kråkössä, Suomen Kalastus Loviisassa ja Sandell & Mäntymäki Turussa. Kansanveneen suuren suosion huomioon ottaen onkin erikoista, että ensimmäiset viralliset Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin vasta vuonna 1967.

Kansanveneen uudet tuulet

1970-luvulla Kansanvene kohtasi kovan kilpailijan. Hans Groopin suunnittelema H-vene sai valtavan suosion, ja alkoi näyttää siltä, että Kansanvene ja Hai olivat siirtymässä historiaan. H-veneitä tuli Suomen vesille parissa vuosikymmenessä lähes tuhat. Huoli Kansanveneen katoamisesta oli kuitenkin vahvasti ennenaikainen. Vuonna 1980 valmistui kolmassadas vene, ja Kansanvene on edelleen yksi Suomen suosituimmista köliveneluokista. Vuoden 2005 Suomen mestaruuksissa sekä Kansanveneitä että H-veneitä oli yhtä paljon.

Kansanvene ei kadonnut myöskään lasikuidun takia. Lasikuitu hyväksyttiin rakennusmateriaaliksi vuonna 1976. Puu- ja lasikuituveneet kilpailevat samassa luokassa. Kansanvene on kuitenkin edelleen leimallisesti puuvene. Yleinen puuveneiden suosion uusi nousu 1990-luvulta lähtien on ollut pelastamassa myös Kansanvenettä. Lasikuituveneitä saa vaikka minkälaisia, mutta puisessa Folkkarissa on jotain niin sympaattista, että se innostaa pitämään vanhat veneet kunnossa – toivottavasti myös uusia puisia Kansanveneitä rakennetaan taas lisää. Viimeisin uudistus on tältä vuosituhannelta. Vuonna 2000 Kansanveneeseen sallittiin alumiinimasto. Puinen masto on työläs rakentaa, ja alumiinimasto laskee veneen kustannuksia.

© Pirkka Leino, Yrjö Klippi, Juha Aromaa

....

Photos: Erik Lähteenmäki, Sailpix.fi

Suomen Kansanveneliitto

Nordic Folkboat International Association NFIA