....

The Utö Cruiser

At its birth in 1949, the Utö cruiser attracted a great deal of attention. The boat was presented in the Frisk Bris magazine as a "serial produced, Lindblom-designed, 5-ton offshore cruiser!". The exclamation mark following the title indicates that the project was something out of the ordinary. The large size and many features, as well as the large batch of 14 boats, differentiated the Utö from many other contemporary yachts. (Note: Utö is the southernmost island and lighthouse of the Finnish southwest archipelago, poetically “the Fastnet of Finland”).

The Swedish yachting magazine Till Rors also waxed lyrical about the Utö cruiser. At a time when sailboats were getting ever smaller, the construction of a coastal cruiser certainly aroused interest. At the time of the Utö, the construction of large boats was in decline in Sweden, too.

Till Rors noted that the realism of the project initially was doubted, and how not a few yachtsmen shook their heads when the matter was discussed. However, the journal described the end result as "elegant and beautiful".

A yacht for comfort-loving gentlemen

The Utö cruiser was born from the idea of building a series of identical boats for experienced sailors. Mr Gustaf Tenlén, the director of Åbo Båtvarf (Turku Boatyard), managed in short order to collect 14 preliminary orders, based on which the design work of the Utö could commence. The boat filled a clear market niche for a target group of wealthy Finnish yachtsmen, such as Sven Fazer, Birger Krogius and Herbert Tillander. The whole series was completed suitably in time for the sailing season. The first boat was named “Kardemumma” (Cardamom). One of the boats, in its very first year, was purchased by Henry Wallenberg, sailed to Sweden and named Rendez-Vous.

The design task was given to Jarl Lindblom, the well-known and innovative naval architect. The influential buyers did not fully accept Lindblom's original proposal. Apparently the drawings were revised several times before the final version. The changes were mainly related to the improvement of passenger comfort, to the apparent detriment of the sailing characteristics. Rumour has it that Jarl Lindblom personally was somewhat unhappy with the planning process and its end result.  This is illustrated by Lindblom’s code name for the project: "the boat for comfort-loving gentlemen".

..

Utö-risteilijä

Heti syntyaikanaan vuonna 1949 Utö-risteilijä herätti suurta huomiota. Vene esiteltiin Frisk Bris -lehdessä otsikolla ”Sarjavalmisteinen Linblomin piirtämä viiden tonnin meriristeilijä!”. Otsikon perään liitetty huutomerkki kertoo siitä, ettei projektia pidetty aikanaan tavanomaisena. Veneen suuri koko ja varustelu, sekä rakentaminen 14 veneen sarjana erottavatkin Utön monista muista aikansa veneistä.

Päivittelijöiden joukossa oli samana vuonna myös ruotsalainen Till Rors -lehti, jonka mukaan aikana, jolloin purjeveneet kävivät pienemmiksi ja pienemmiksi, rannikkoristeilijän rakentaminen herätti aina kiinnostusta. Myös Ruotsissa suurien veneiden rakentaminen oli Utön syntyaikana selvässä laskussa.

Till Rors toteaakin, kuinka projektin toteuttamiskelpoisuutta aluksi epäiltiin ja kuinka useampi kuin yksi purjehduksesta kiinnostunut ravisteli päätään, kun asiasta keskusteltiin. Itse lopputulosta lehdessä kuvataan ”elegantiksi ja kauniiksi”.

”Mukavuudenhaluisten herrasmiesten vene”

Utö syntyi ajatuksesta rakentaa kokeneille purjehtijoille sarja täysin samanlaisia veneitä. Turun veneveistämön johtaja Tenlén saikin varsin lyhyessä ajassa kokoon 14 varausta, joiden pohjalta Utö-risteilijää alettiin hahmotella. Veneelle oli selvä tilaus ja sen kohderyhmäksi osoittautuivat varsin varakkaat, suomalaisen purjehduksen parissa pitkään vaikuttaneet henkilöt, kuten Sven Fazer, Birger Krogius, Herbert Tillander ja Henry Wallenberg. Koko sarja valmistui sopivasti purjehduskaudelle. Ensimmäisen veneen nimeksi tuli Kardemumma. Yksi veneistä päätyi heti ensimmäisenä vuonnaan Henry Wallenbergin mukana Ruotsiin ja sai siellä nimekseen Rendez-Vous.

Suunnittelutyö annettiin tunnetun ja innovatiivisen suunnittelijan, Jarl Lindblomin, tehtäväksi. Vaikutusvaltaiset tilaajat eivät hyväksyneet Lindblomin alkuperäistä ehdotusta ja ilmeisesti piirustuksia muutettiin useita kertoja ennen lopullista versiota. Muutokset liittyivät lähinnä matkustusmukavuuden kohentamiseen, tämä tapahtui kuitenkin purjehdusominaisuuksien kustannuksella. Kerrotaankin, ettei Jarl Lindblom itse ollut lopputulokseen ja suunnitteluprosessin kulkuun erityisen tyytyväinen. Tätä kuvaa lempinimi ”mukavuudenhaluisten herrasmiesten vene”, jonka Lindblomin tiedetään projektille antaneen.

....

 ....Utö cruiser CHIQUITA sailing 1947. Photo: ASS..Utö-risteilijä CHIQUITA vuonna 1947. Kuva: ASS....

....Utö cruiser CHIQUITA sailing 1947. Photo: ASS..Utö-risteilijä CHIQUITA vuonna 1947. Kuva: ASS....

....

Interesting details

The boat was very durably built. The hull was planked with 27 mm spruce boards on laminated frames. The two-ply deck consisted of pine ribs on plywood sheeting. The gunwales were made from Brazilian teak. The cockpit and the hatches were from mahogany. The spruce mast was stepped on deck. The mast was hollow-built and very robustly stayed.

The boat was equipped with taps for fresh and salt water, and a toilet. Some of the boats were right away fitted with an inboard engine. The boats lacking an engine used the free space to fit a refrigerator. The interior design was permeated by the quest for traveling in comfort. Locker and storage space was ample and positioned for lengthy voyages. The cabin included two fixed berths, and on top of them, two additional fold-out berths.

The cockpit was self-bailing. The cabin roof was extended in standing height. Special details included spigots in bow and stern for runoff discharge. The water collecting on deck inside the gunwales was led by pipes to openings below the waterline, thus avoiding white drip marks on the sides.

Kudos and critique

Based on its sailing characteristics, the Utö-cruiser was considered a compromise. For yacht racing, the boat was rated an “Östersjö 9”, i.e. in Category 9 of the Baltic Offshore Measurement Rule. Varying opinions have been voiced on its sailing abilities. The magazine Till Rors estimated that the sharp forms of the hull, combined with a moderate sail area, made for a weatherly yacht, at its best to windward. The downwind speed was also expected to be good. Cruising sailors would welcome the Peter-type jib boom and the ease of reefing the mainsail. 

The Utö, like other boat classes, also had to face criticism. One of the critics was the artist and writer Björn Landström, who bought Number Fourteen, the last boat of the series. By his own admission, Landström bought the boat mainly because it was unsold at the boatyard, and the price thus was quite a bargain.

Mr Landström also suggests that the strong involvement of the clients in the planning process did not leave enough room for the design skills of Jarl Lindblom. According to Landström, the Utö “lacked the particular charm" that used to characterize a Lindblom cruiser. As an experienced long distance sailor, Landström held the following opinion of the boat’s sailing characteristics:

"To windward, it was fast and held a higher course while maintaining speed, than most other cruisers and ocean racers, but reaching and running, in a moderate or heavy seaway, its long and wide stern was very difficult, because the sea grabbed hold of it too easily and wanted to force it from its course. The deck from varnished Oregon pine was damnably slippery in wet going. [...] I do not want to burden the memory of Jalle Lindblom with all that. The boatyard had skimped on the cost of building to their own advantage, as most of the clients had very little experience of comfortable sailing on the high seas."

(Björn Landström, Self-Portrait. 1987)

..

Mielenkiintoisia yksityiskohtia

Vene rakennettiin varsin kestäväksi. Runko tehtiin 27 milliä paksusta mäntylaudasta laminoiduille kaarille. Kansi oli kaksoisrakenteinen: vanerin päällä oli kuusirimoitus ja skarndäckit tehtiin brasilialaisesta tiikistä. Istumalaatikot ja luukut olivat mahonkia. Kannella seisova masto oli kuusesta. Masto rakennettiin ontoksi ja se oli järeästi tuettu. 

Veneen varustukseen kuuluivat muun muassa hanat makealle ja suolaiselle vedelle, sekä wc. Osa veneistä varustettiin jo rakennusvaiheessa sisämoottorilla. Veneissä, joissa moottoria ei ollut, sen paikan täytti osittain jääkaappi. Koko sisustuksesta ja sen suunnittelusta paistoi läpi perusajatuksena ollut matkustusmukavuus. Komero- ja säilytystilaa oli runsaasti ja ne oli sijoiteltu pitkiäkin purjehduksia ajatellen. Kajuuttaan oli sijoitettu kahden kiinteän makuupaikan lisäksi kaksi lisämakuupaikkaa, jotka saatiin käännettyä esiin kiinteiden vuoteiden yläpuolelle.

Avotila oli itsetyhjentyvä, ja pidennetyssä kajuutassa oli seisomakorkeus. Erikoisena yksityiskohtana kannella oli keulan ja perän valumavesien poisto. Korotettujen reelinkien takia kannelle kertyvä vesi johdettiin putkilla vesilinjan alla oleviin aukkoihin, jolloin vältettiin valkoisiin kylkiin tulevat valumajäljet.

Kiitoksia ja arvostelua

Purjehdusominaisuuksiensa puolesta Utö-risteilijää pidettiin kompromissina. Kilpapurjehduksessa vene luokiteltiin Itämerensäännön mukaiseen luokkaan 9. Veneen purjehdusominaisuuksista on esitetty erilaisia mielipiteitä. Till Rors -lehden arvioinnissa arveltiin rungon terävien muotojen, jotka yhdistyivät kohtuulliseen purjepinta-alaan, antavan veneelle kyvyn nousta hyvin tuuleen. Toisaalta myös avotuulessa venettä epäiltiin nopeaksi. Kiitettyjä ominaisuuksia olivat myös matkapurjehdusta silmälläpitäen suunniteltu puomilla oleva fokka ja isopurjeen reivaamisen helppous.

Utö, kuten kaikki muutkin veneluokat kohtasi kuitenkin myös arvostelua. Yksi kritiikin esittäjistä oli taiteilija ja kirjailija Björn Landström, joka osti sarjan neljännentoista, eli viimeisen veneen. Omien sanojensa mukaan Landström osti veneen lähinnä, koska se oli jäänyt veistämölle myymättä ja hinta oli varsin edullinen.

Myös Landström antaa ymmärtää, että tilaajien vahva panos veneen suunnitteluprosessissa ei antanut parasta kuvaa Jarl Lindblomin suunnittelutaidoista. Landströmin mukaan vene oli ”vailla ehdotonta charmia”, joka oli Lindblomin risteilijöille ominaista. Kokeneena pitkänmatkanpurjehtijana Landströmillä oli mielipiteensä myös veneen purjehdusominaisuuksista:

”Luovissa se oli nopea ja otti paremmin korkeutta säilyttäen vauhtinsa kuin useammat muut risteilijät ja merikilpapurjehtijat, mutta laitamyötäisessä ja myötäisessä, kun merenkäynti oli kohtalainen tai paha, sen pitkä ja leveä peräpuoli oli sangen hankala, koska meri sai liian helpon otteen veneestä ja tahtoi pakottaa sen kurssista. Kansi oli vernissattua oregonmäntyä ja vietävän liukas märässä meripurjehduksessa. [...] En tahdo rasittaa Jalle Lindblomin muistoa tuolla kaikella. Veistämö siinä oli kitsastellut rakennuskustannuksissa omaksi edukseen, koska useimmilla tilaajilla oli hyvin vähän kokemusta mukavasta purjehduksesta avomerellä.”

(Björn Landström, Omakuva. 1987)

....

 ....Utö cruiser Amora. Photo: ASS..Utö-risteilijä Amora. Kuva: ASS....

....Utö cruiser Amora. Photo: ASS..Utö-risteilijä Amora. Kuva: ASS....

....

A favourite of cruising sailors

Despite the criticism, the Utö cruisers were seaworthy boats, used for decades for long blue-water voyages. The critical Mr Landström admits that one of his reasons for purchasing the Utö was his desire to participate in the Round Gotland race, a circumnavigation of the island of Gotland. Some Utö yachts ventured beyond the Baltic Sea. For example, Herbert Tillander took his Utö “Apache” on a cruise in the Mediterranean in 1955-1956.

Even today, the Utö cruisers are familiar guests in the Baltic Sea ports, in Finland and abroad. Most of Utö cruisers are still in good condition and in active use. Over the years, the class has sporadically arranged joint activities and meetings for its members.

© Pirkka Leino, Yrjö Klippi, Juha Aromaa. Original reference: “Utö-kryssarna – 14 systrar från Åbo Båtvarf”, an article by Kasper Westerlund (2004). English interpretation by Henry Clay Ericsson

..

Matkapurjehtijoiden käytössä

Kritiikistä huolimatta Utö-risteilijät olivat merikelpoisia veneitä, jotka olivat mukana pitkillä avomeripurjehduksilla. Näin on ollut jo vuosikymmenien ajan. Venettä kritisoinut Landströmkin mainitsee yhdeksi veneen ostoon vaikuttaneista syistä halun osallistua Gotlannin ympäripurjehdukseen. Veneellä uskaltauduttiin myös Itämerta kauemmas. Esimerkiksi Henrik Tillander purjehti Utö-risteilijä Apachella Välimerellä vuosina 1955-1956.

Nykyäänkin Utöt ovat tuttuja vieraita Itämeren satamissa myös Suomen rajojen ulkopuolella. Utö-risteilijöistä suurin osa on edelleen hyvässä kunnossa ja aktiivisessa käytössä. Luokan veneille on myös vuosien aikana satunnaisesti järjestetty yhteistä toimintaa ja tapaamisia.

© Pirkka Leino, Yrjö Klippi, Juha Aromaa. Tekstin pohjana on käytetty Kasper Westerlundin artikkelia "Utö-kryssarna – 14 systrar från Åbo Båtvarf" (2004).

....

Specifications
LOA 12.35 m
LWL 8.65 m
Beam 2.71 m
Draft 1.72 m
Sail area 50.2 m2
Displacement 6 500 kg
Development
Year 1949
Designer Jarl Lindblom
Classicsailboats Utö risteilijä

Kuvat: Jorma Rautapää, sailsandsea.fi