A-boat Class

The A-boat Rule was approved in late 1935 and the first boat was launched the following summer. Overall, 29 A-boats were built in Finland and two in Sweden. The initiative for the new measurement rule was taken by the Finnish Sailing Federation. The idea was to create a new racing class with boats which were more cost effective than the 6mR class boats but at the same time were more comfortable for cruising. The A-boat Rule is a development rule which - despite the requirement for the cabin including sea berths – is intended to be applied to racing yacht construction. Within the given formula, a boat designer had a significant degree of freedom to combine different boat speed and safety factors for the best possible outcome.

Apart from the influence of the 6mR class, first A-boats also took ideas from the Skerry Cruiser Rule. In these boats, designers stressed the importance of the longer waterline as a crucial speed factor. The measurement rule then implied that the sail area had to remain correspondingly smaller. In later designs, however, the waterline length was reduced and the sail area increased. The first A-boats were slightly over 11 meters by length but in the course of time boats became some half a meter shorter. At the same time beam measurements increased. These modifications made it possible to raise the sail area from about 32 square meters by two square meters, sometimes even by six square meters.

Typically, an A-boat hull was built of mahogany while frames, bilge stocks, and keelsons were of oak. The cabin, as well as its interior, and the cockpit were also of mahogany. The material for the mast was Oregon pine. The deck was constructed of spruce – as was common at that time – it was covered by painted marina canvas. The rail of the deck was made again of mahogany giving the hull an artistic frame.


Erikoisluokka A

A-veneen luokkasääntö virallistettiin vuonna 1935 ja ensimmäinen vene rakennettiin seuraavaksi kesäksi. Kaiken kaikkiaan A-veneitä rakennettiin Suomessa 28 kappaletta. Sääntö luotiin Suomen Purjehtijaliiton aloitteesta, ajatuksena oli synnyttää rakennuskustannuksiltaan selkeästi kuutosia edullisempi kilpaluokka, joka soveltuisi myös matkapurjehdukseen. A-veneet ovat konstruktioveneitä ja ne on säännössä määrätystä kajuutasta ja makuupaikoista huolimatta rakennettu kilpakäyttöön. Ne tehtiin kuutosten tavoin mahdollisimman keveiksi.

Ensimmäisissä suunnittelija Birger Slotten piirustuksissa uusi venetyyppi oli nimetty Särklass 30 A:ksi. Slotten vuonna 1936 suunnittelema Lilith, joka tehtiin E. A. Kreanderille, oli mitoiltaan 11 metriä pitkä ja 2 metriä leveä. Runko rakennettiin mahongista, kaaret, pohjastukit ja emäpuu tammesta. Kajuutta, sisustus, istumalaatikko ja turkki tehtiin myös mahongista. Kansi oli kuusesta, ja päällystettiin ajan tyyliin kankaalla, joka sitten maalattiin. Kannen uloimmat mahonkiset reunalaudat viimeistelivät lopputuloksen taulun kehysten lailla. Masto valmistettiin oregonmännystä. Seuraavana vuonna insinööri Birger Slotte suunnitteli Frisk Bris -lehdessä esitellyn piirustuksen mukaan ”lahtelaiselle purjehtijalle” Erikoisluokka 30 A -veneen. Yhtenä erona vuoden 1936 suunnitelmaan on se, että piirustuksessa käytettiin suomen kieltä. Luokka oli myös nimetty Erikoisluokka 30 A:ksi. Nimestä katosi nopeasti ilmeisesti purjepinta-alaan viitannut luku 30. Lahtelaiselle purjehtijalle suunnitellussa veneessä todellinen purjepinta-ala oli 33,14 m2.

Frisk Brisin kesän 1938 tapahtumakatsauksessa kerrotaan, kuinka kautta hallitsi suvereenisti kamreeri G. Weckmannin omistama Ingeborg, jonka ruorimiehenä oli taitava C. V. Bremer. Myöskin reippaammassa tuulessa väläytti Kreanderin omistama Lilith voittaen muutaman kilpailun. Katsauksessa todetaan, että Porvoolaisen Kyntzellin piirtämä uusi A-vene ei näyttäytynyt kuin muutaman kerran Helsingin vesillä, joten siitä ei voinut vielä sanoa mitään painavaa. Sen sijaan E. Vikmannin Signe osoitti syksypuolen kilpailuissa, että se tulisi ottaa huomioon seuraavalla kaudella.



The 1938 Frisk Bris magazine describes how the A-boat racing season was overwhelmingly dominated by the first A-boat, the still active Ingeborg (NJK). The boat was designed by Gösta Kyntzell and owned by Georg Weckman, who had the skillful C. V. Bremer as the boat’s helmsman. In a stronger breeze, though, Emil Kreander’s Lilith II (HSS) was a strong challenger winning some of the races. Also E. Wikman’s Signe (HSK), now under reconstruction in Sweden, did well in races in the fall suggesting that she should be taken seriously in the next season. In 1939, a Jarl Lindblom design – a heavy displacement boat Merilokki (SPS), today’s Kismet – entered the racing circuit. And in 1940 Bellona (NJK), the most successful boat also in 2015, was launched and steered on the racecourse very successfully by her designer, Gösta Kyntzell.

A-boat - an ideal sailing yacht of the time

During the peace year just after the Winter War – nobody knew then that the peace was going to be only temporary – yacht racing recovered. For the summer of 1941, Kyntzell had designed three new A-boats. One was named Juni by the buyer, director Rafael Jaatinen. The other one went to count G. W. Wrede who gave the boat – as characterized by the Frisk Bris magazine – a musically sounding name Ali-Baba. Bellona, Ali-Baba, and Juni were more or less sisterships as they were built based on nearly identical drawings. This series also included Inga-Lill XXX bought by Henrik Ramsay of NJK, who gave the boat her current name Rose-Marie. From the beginning of his yacht designer career, Kyntzell had maintained a tradition to build a new boat for himself for every new racing season. Those boats were all very successful on the racecourse and had the same name Inga-Lill specified by a successive Roman numeral. Thus his 1941 boat was the 30th boat in his Inga-Lill series. Regarding the origin of the name Inga-Lill, Kyntzell was not sure about that himself. “Perhaps it was based on the name of a young daughter of a friend during my Gothenburg times, or possibly it came from a popular song – “a schlager” – at that time”, commented Kyntzell decades later in an interview given to a well-known sailing journalist Affe Alftan.

A-boat has been a very attractive racing class. Many top racers started to sail A-boats when the interest in the Six-meter class had begun to decline in the late 1930's. A-boat racing became popular and these boats were a common sight on the waters of the Gulf of Finland. All this was reflected in an interview of Ragnar Krogius in 1944 about his new A-boat Chupita:

“I think A-boat is an ideal sailing yacht. You can accommodate three to four passengers while you can well cruise the boat doublehanded. A-boat is suitable for families; she has plenty of room and in addition she is fast. The boat has a fixed interior which makes her more comfortable than a six-meter boat. I have cruised with a six-meter boat in the archipelago so I know what I’m talking about. The mast of Chupita is set up on the deck and this arrangement is very good. This way the cabin has more living room and the arrangement provides better opportunities to design the interior. I believe that the A-boat class has a bright future. After the First World War the sailing community recovered through construction of boats that were relatively small by size. I do believe that after the Second World War developments will follow a similar pattern. A-boat will be one of the biggest boats that people can afford.

                                                                                                (Frisk Bris magazine 2/1944)

The new measurement rule

The first A-boat – Ingeborg – was constructed in 1936 and the last one – Elise – in 1952. Most boats were designed by two gentlemen – Gösta Kyntzell and Birger Slotte. The design was truly of Finnish origin unlike eg. the Metre class boats. Indeed, in Sweden the class was called a “Finnish Special Class A” even though for example Eva was constructed there as a lottery boat in 1943 by a Swedish designer.

A-boat class was an important racing class especially in the 1940's and 1950's although HSK and SPS each had established their respective A-boat trophies already in 1938 and 1939. After the World War, however, A-boat racing was already more popular than racing 6mR and 8mR boats. Towards the end of the 1940's and at the beginning of the 1950's the A-boat class was the most popular among the bigger keelboat classes on the waters of Helsinki as well as in the Hanko Regatta.

A-boat sailors wanted to maintain the interest in the class and revised the measurement rule in 1952. The intention was to close the loopholes of the original rule as the designers had learned to utilize such weaknesses in the old rule. As a result sail areas had increased significantly in some newer constructions. The earlier efforts had difficulties in trying to match the boat speed of the newer optimized constructions. The new rule did not, however, lead to the desired outcome. Only one new boat – Elise - was constructed. Several “old rule boats”, however, modified their rigs according to the new rule parameters. The boat speed improved but not sufficiently and the new rule Elise was nearly invincible on the racecourse after the new rule was adopted in 1952.

Cruising a classic in comfort

After its introduction, A-boat was considered a boat of “better people”. The price of the most expensive boat rose to as high as 100 000 in 2011 euros. Most boats were built for racing and all important regattas were held on the southern coast of Finland. Sailing from one regatta to another usually took 2-3 days. Accommodations provided by an A-boat made such deliveries relatively comfortable in those times although of course more Spartan than in today’s plastic cruisers. In most boats the interior design was by and large quite similar. This reflected new thinking in the design of a classic racing boat, in which also comforts inside the boat were taken into account. Quarter berths were built under the cockpit seats providing sleeping area for two thus avoiding the tight corners in the forepeak. Inside, also small cabinets were set up on both sides of the cabin, one furbished with a cooking stove. To the fore of the cabinets, there were berths for additional two crew members. The height of the cabin was sufficient for even more spacious compared to stepping the mast on the keelson. With this mast stepping while racing, it was also easier for the bowman to deal with sails as the access to the forepeak was less constrained. For strength, e.g. in Ali-Baba, the mast area under the deck is supported by three strong oak planks, which are joined to heavier hull frames by beautifully figured metal structures. 

Active still today

The A-boat fleet is still active today. Out of the 31 vessels built during 1936-52, still about half are sailing. In Hanko Regatta, HSS Champagne Regatta, and Viapori Cup one can usually see five to eight A-boats on the racecourse. Fleet meetings are being organized two to three times a year. Topics in those meetings are typically related to A-boat history and anecdotes, experiences in boat maintenance and techniques, finding secret gunk holes etc. Often these meetings have a lighter touch such as parties in the HSS clubroom around the fireplace with snacks and drinks. These meetings are usually concluded with a beautifully sounding shout 'AAA!', originating from the Finnish Sailing Federation meeting, where the first A-boat rule was adopted. In those times one feels as if there were even more boats present than half of the original fleet.

© Pirkka Leino, Yrjö Klippi, Juha Aromaa

English version translated and edited by Tapio Saavalainen


Ihanteellinen A-vene

Välirauhan aikana, Talvisodan jälkeen – kukaanhan ei silloin tiennyt, että rauha osoittautuisi väliaikaiseksi – kilpapurjehdus nosti reippaasti päätään. Gösta Kyntzell oli suunnittellut kesäksi 1941 peräti kolme uutta A-venettä: johtaja Rafael Jaatiselle Junin, joka nykyään tunnetaan nimellä Bellona, ja toisen vapaaherra G. W. Wredelle, joka sai, kuten sitä luonnehditaan Frisk Bris -lehdessä, sointuvan nimen Ali-Baba. Bellona ja Ali-Baba olivat sisarveneitä, eli ne rakennettiin samoilla piirustuksilla. Juhlavuoden kunniaksi valmistui myös A-vene Inga-Lill XXX. Kyntzell suunnitteli itselleen joka kesäksi uuden veneen, jolla hän menestyksellisesti kilpaili. Kaikki Kyntzellin itselleen suunnittelemat veneet saivat nimen aina Inga-Lill, roomalaisilla järjestysnumeroilla erotettuina. Vuosi 1941 oli Kyntzellin kolmaskymmenes Inga-Lill -sarjassa.

A-vene oli vetovoimainen luokka. Hyvin monet sen ajan huomattavat purjehtijat siirtyivätkin A-veneisiin. Kilpailutoiminta oli vilkasta ja veneillä purjehdittiin ahkerasti. Osoituksena on insinööri Ragnar Krogiuksen kuvaus tämän uudesta Cupitasta:

”A-vene on mielestäni aivan ihanteellinen vene. Mukaan mahtuu kolmesta neljään matkustajaa, toisaalta veneen käsittelyyn matkapurjehduksella riittää kaksi ihmistä. A-vene on perhevene, se on tilava ja myös nopea. A-veneessä on kiinteä sisustus, tämä tekee siitä kuutosia asumiskelpoisemman. Olen itse purjehtinut matkapurjehdusta kuutosilla, joten tiedän mistä puhun. Chupitan masto seisoo kannella ja tästä järjestelystä minulla on vain hyvää sanottavaa. Kajuutta on tilavampi ja ratkaisu tarjoaa enemmän mahdollisuuksia sisätilojen suunnitteluun. Uskon että A-veneluokalla on edessään valoisa tulevaisuus. Edellisen maailmansodan jälkeen purjehduskulttuuria alettiin rakentaa suhteellisen pienillä veneillä. Uskon että olosuhteet tämän sodan jälkeen tulevat olemaan samankaltaiset. A-vene tulee olemaan yksi suurimmista venetyypeistä, joita ihmisillä on varaa rakentaa.”     (Frisk Bris 2/1944) 

Epäonnistunut uudistus

Ensimmäisenä valmistunut Ingeborg rakennettiin vuonna 1936 ja viimeinen suomalainen A-vene Elise vuonna 1952. Keskeisiä suunnittelijoita olivat Gösta Kyntzell ja Birger Slotte. Luokka oli nimenomaan suomalainen (luokan nimenä käytetään usein muotoa finsk särklass A), mutta myös Ruotsissa rakennettiin muutamia veneitä. Esimerkiksi A-vene Eva rakennettiin Ruotsissa arpajaisvoittoveneeksi ja ostettiin Suomeen vasta 1990-luvulla.

A-vene oli tärkeä luokka erityisesti 1930-40 -luvuilla. Helsingfors Segelklubb perusti A-venepokaalin vuosikokouksessaanmarraskuussa vuonna 1938. Myöskin Suomenkielinen Pursiseura perusti uudelle luokalle oman palkinnon vuonna 1939.  Kilpailutoiminta oli vilkasta, ja monet tunnetut suunnittelijat ja purjehtijat olivat mukana vaikuttamassa luokan kehittymiseen. A-veneen asema kiinnostavana kilpailuluokkana pyrittiin säilyttämään, ja siksi sääntöä uudistettiin vuonna 1952. Muun muassa purjepinta-alan laskutapaa muutettiin ja syväystä lisättiin. Sääntöuudistus ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. Useimpien vanhojen veneiden takiloihin tehtiin sallitut muutokset, mutta uuteen sääntöön ei rakennettu kuin yksi uusi vene, Elise, joka komeilikin vuosina 1952-53 tuloslistojen kärjessä.  

Matkaveneilyn ylellisyyttä 

A-vene oli herrasväen vene. Sen hinta tämän päivän kurssiin muutettuna oli noin 100 000 euroa. Tällä summalla sai veneen, jossa oli makuupaikat neljälle. Useimpien veneiden käyttötarkoitus oli kilpapurjehdus ja regatat olivat pääosin etelärannikolla. Kilpailusta toiseen oli useimmiten ainakin yhden päivämatkan purjehdus. Asuminen ja eläminen A-veneessä oli mahdollista, vaikkakin verrattuna nykyisiin matkaveneisiin huomattavasti askeettisempaa. Useimmissa veneissä kajuutan sisustus oli samankaltainen ja se kertoi uudenlaisesta ajattelusta, jonka mukaan myös kilpaveneessä matkustusmukavuus otettiin huomioon. Avotilan penkkien alle tehtiin veneen molemmille puolille pistopunkat. Näin saatiin hyvät nukkumapaikat kahdelle ilman, että niitä tarvitsi sijoittaa matalan keulakannen alle. Kajuuttaan sijoitettiin molemmille puolille pienet kaapistot, joista toisessa oli yksiliekkinen keitin. Kaapistojen keulan puolella oli niin ikään nukkumapaikat kahdelle. Korkeus teki mahdolliseksi istua mukavasti. Koska masto seisoi kannella, sisällä oli tilavamman tuntuista kuin maston tullessa kannesta läpi emäpuun päälle. Myöskin kilpailtaessa oli keulagastin helpompi toimia purjeiden kanssa, kun kulku keulaluukulle oli esteetön. Esimerkiksi Ali-Babassa on kannen alla maston kohdalla kolme jykevää tammipalkkia, jotka on tuettu veneen kyljen paksumpiin kaariin metallisilla kauniisti muotoilluilla tukirakenteilla.

© Pirkka Leino, Yrjö Klippi, Juha Aromaa







Design Construction Design
LOA 10.40–11.20 m
LWL approx. 7.0 m
Beam approx. 2.1 m
Draft approx. 1.5 m
Hull weight 2 500 - 3 500 kg
Main & jib area 31-39 m²
Mainsail area 25 m²
Jib / Genoa area 12 m²
Spinnaker area 60 m²
LYS 1.09
Year 1935-1952
Designer Several,
Gunnar L. Stenbäck
(rule development)

....A-boats sailing in Viaporin Tuoppi woodenboat race. Photos: Erik Lähteenmäki, Sailpix.fi..A-veneitä Viaporin Tuopissa. Kuvat: Erik Lähteenmäki, Sailpix.fi

Erikoisluokka A - luokkaliitto