....

Dragon

The Dragon was born at a design competition arranged by GKSS in 1929, to find a simple keel boat for juniors. The winner was Johan Anker, the famous Norwegian naval architect. The Dragon has a traditional long keel, and a small spray-sheltering cuddy. Originally the boat lacked both spinnaker and genoa jib.

For the Olympics of 1948 in England, the IYRU wanted an inexpensive one-design three-man keelboat. The Dragon fit the bill, being already established in Norway, Denmark and England. 12 Dragons turned up in Torquay. The class spread rapidly, reaching a peak of 27 nations in Naples in 1960, and kept its Olympic position until 1976. 

The Olympic status of the class attracted Finnish sailors. In Torquay, a decent sixth place was reached, but the domestically built Dragons were not up to scratch. Using a genuine Pedersen-Thuesen hull, Finland gained an eighth place in Kiel in 1972. Throughout the years, Nordic sailors such as Ole Berntsen from Denmark, Thor Thorvaldsen from Norway and Folke Bohlin from Sweden took home the Olympic medals. Ex-king Constantine of Greece won the Gold medal in Naples, and King Juan Carlos of Spain participated in Kiel. The Dragon has kept up its image as an elegant club racer. 

The Dragon Gold Cup, established in 1937, annually gathers a prominent fleet of sailors, such as Prince Henrik and Crown Prince Frederic of Denmark. The class has wisely taken a careful, step-by-step approach towards modernization. Furling genoas and spinnaker chutes have been approved, while hiking straps are prohibited. Aluminum masts were allowed in 1970. The transition in 1973 from wooden hulls to glass fibre was unusually well managed. Today, gleaming mahogany hulls can still compete evenly with spanking new GRP creations from Börresen, Glas and Petticrow. The class register lists over 1 700 Dragons in 17 countries.

© Henry Clay Ericsson

..

Louhi

Louhi on norjalaisen Johan Ankerin vuonna 1929 suunnittelema yksityyppivene. Se oli alunperin nimetty suunnittelijansa mukaan, mutta sai pian norjalaisen nimen Draggen. Vene sai alkunsa Göteborgin kuninkaallisen pursiseuran järjestämän suunnittelukilpailun tuloksena. Kilpailun tavoitteena oli luoda halpa veneluokka, joka olisi nopea ja jossa kaksi henkilöä voisi yöpyä. Veneestä rakennettiin kolmen veneen sarja. Veneen hinta ilman purjeita vuonna 1928 oli 1650 kruunua.

Matkaveneestä kisakoneeksi

Nimi vääntyi pian englantilaisten suussa kansainvälisen purjehtijaliiton käyttämään muotoon Dragon, Suomessa siis Louhi. Vene oli alun perin suunniteltu Ruotsin länsirannikon vesille edulliseksi veneeksi myös matkapurjehduksesta innostuneille, mutta kiinnostus venettä kohtaan heräsi suhteellisen nopeasti myös muualla Euroopassa ja etenkin Skandinaviassa. Jo vuodesta 1937 eteenpäin veneet kilpailivat kansainälisesti keskenään Gold Cup-kilpailuissa. 

Veneluokan varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1946, jolloin Louhi valittiin yhdeksi purjehduksen olympialuokista. Louhen suosio on ollut tämän jälkeen varsin voimakasta ja se oli olympialuokka vuoteen 1972 saakka. Louhien kilpailutoiminta on edelleen aktiivista ja sitä pidetäänkin kansainvälisesti yhtenä merkittävimmistä ja suurimmista köliveneluokista. Kilpailuissa Louhella purjehditaan kolmen hengen miehistöllä.

Louhi on viehättänyt myös monia siniverisiä. Sillä purjehtivat aikanaan esimerkiksi prinssit Philip ja Harald. Kreikan kuningas Konstantin voitti veneellään olympiakultaa Roomassa vuonna 1960. Yksi tunnetuimmista Louhista oli aikanaan Edinburghin herttuan, prinssi Philipin Bluebottle.

Kiireellä olympialaisiin

Suomessa Louhi herätti kiinnostusta vasta, kun se valittiin olympialuokaksi vuonna 1946. Tätä ennen veneitä ei Suomessa rakennettu. Yhtenä syynä oli varmastikin Hai-luokan suuri suosio Suomessa. Frisk Bris esitteli Louhen numerossa 8 vuodelta 1946. Lehdessä todetaankin, kuinka Hai-purjehtijoilla, jotka vaihtavat Louheen tuli todellinen kiire vuoden 1948 olympialaisia ajatellen. 

Louhen ensimmäisissä olympialaisissa suomalaiset herättivät heti positiivista huomiota ja yleinen mielipide oli, että Vinhalla purjehtinut Rainer Packalen olisi voinut paremmalla onnella tuoda mukanaan jopa kultaa. Veneitä oli mukana kaikkiaan kaksitoista ja pohjoismaalaiset veneet valtasivat kärkisijat. Kullan vei norjalainen Pan. Kilpailu oli luokassa alusta alkaen kovaa. Tästä kertoo se, että ranskalainen vene hylättiin heti mittausvaiheessa. Myös norjalaisten vene oli kuljetuksen aikana selittämättömästi ”painunut kasaan” ja kaventunut kuljetuksen aikana. Veneeseen jouduttiinkin purjehdusten ajaksi virittämään poikittaistuki, joka levitti runkoa mittasäännön mukaiseksi.

Luokan alkuvaiheessa voitokkaimmat veneet tulivat Helsingistä HSS:ltä (Helsingfors Segelsällskapet) ja NJK:lta (Nylands Jaktklubben). Tunnetuimmat veneet olivat John R. Flinkenbergin Xantippa ja Peter Fabriciuksen Tu-Fri. Jo vuonna 1948 tämä kaksikko tarjosi ruotsalaiselle kovan vastuksen Sandhamnissa. Vuoden 1952 olympialaisten karsintoihin osallistui kymmenen venettä. Kilpailu käytiin taas Tu-Frin ja Xantipan välillä. Suomea edustamaan valittiin kevyen tuulen veneenä kunnostautunut Tu-Fri. Kansainvälinen taso luokassa oli kuitenkin muodostunut liian kovaksi ja Tu-Fri jäi seitsemäntoista veneen joukossa neljänneksitoista.

Johan R. Flinkerberg oli erittäin aktiivinen louhellaan myös kansainvälisesti. Vuonna 1953 Xantippa osallistui Kielin kuuluisille purjehdusviikoille. Seuraava Xantipan matka suuntautui Englannin Cowesiin. Vuoden 1956 aikana Flinkerberg purjehti mm. Genovassa, Nizzassa ja Monte Carlossa. Myös Kielin viikko ja Sandhamnin regatta kuuluivat Melbournen olympialaisiin valmistautuvan miehistön ohjelmaan. Menestys Melbournessa jäi vaatimattomaksi ja sijoitus oli lopulta sama 14. sija, kuin Helsingissä 1952. 

Xantipan purjehdukset maailmalla olivat tästä huolimatta tärkeitä suomalaiselle purjehdusurheilulle. Flinkerberg itse kertoi tärkeimmän tavoitteensa olleen suomalaisen purjehduksen esilletuominen ja kansainvälisten kontaktien luominen. Xantipan matkoja ja menestystä seurattiinkin Suomessa suurella mielenkiinnolla. Joukkoon mahtui myös arvostelijoita, ja spekulaatiota käytiin mm. siitä, oliko vene luokkasäännön mukainen.  

Huippuunsa viritetty

Vaikka Louhi oli yksityyppiluokka saadessaan olympiastatuksen, sen luokkasääntö tarjosi suuria vapauksia ominaisuuksien parantamiseksi. Esitelleessään veneen Frisk Bris totesi sen olevan yksityypin ja konstruktioveneen välimuoto. Veneen sai tehdä joko kajuutalla varustettuna tai avonaisena. Maston paikka oli vapaasti valittavissa. Myöskään esimerkiksi skuuttauksen, vinssien ja taljojen suhteen ei ollut minkäänlaisia rajoituksia. 

Tässä suhteessa, verrattuna esimerkiksi kotimaiseen Haihin, jonka kanssa Louhi alkuaikoinaan kilpaili suosiosta, se oli hyvin erilainen vene. Louhella purjehtiminen osoittautui haastavaksi. HSS:n arpajaisveneeksi rakentamalla Okay:lla purjehtinut Harald Käcklund kuvasi aikanaan Louhea seuraavasti:

”Louhen trimmaaminen ei ole niin helppoa, kuin moni luulee. Se on uskomattoman herkkä, koska sen masto on verrattain ohut ja se vaatii trimmausta myös itse purjehduksen aikana. Vene vaatii myös kuljettajalta paljon enemmän verrattuna vastaavan kokoluokan veneisiin.”

(Frisk Bris 7/1950)

Louhi saa ainakin osittain kiittää suosiostaan luokkasäännön antamaa liikkumavaraa, joka on mahdollistanut veneen yksityiskohtien hiomisen miehistölle sopiviksi. Vaikka vuosien kuluessa luokkasääntöä on täydennetty, on perusajatus edelleen sama. Louhen ja varsinkin sen ohuen maston trimmaamiseksi veneen istumalaatikosta on tullut erilaisten köysien ja helojen valtakunta. Sisustus on riisuttu kokonaan pois, vaikka alkuperäisissä suunnitelmissa veneeseen kuului matkapurjehdusta ajatellen myös kaksi punkkaa. Menestyneimmät veneet myydään usein heti kilpailuiden jälkeen korkeilla hinnoilla. Sanotaankin, ettei silloin osteta venettä, vaan loppuun asti tarkkaan mietitty heloitus. 

Aktiivinen klassikko

Louhien kilpailut ovat kovatasoisia ja osanottajamäärät ovat Suomessakin köliveneiden korkeimpia. Luokka on hyvin tasainen, veneet purjehtivat lähekkäin yhdessä nipussa, ja sijoitukset vaihtelevat varsinkin kääntömerkeillä jatkuvasti. 

Vuodesta 1973 kilpailuihin on hyväksytty myös lasikuituisia veneitä, jotka on kuitenkin pyritty suunnittelemaan niin, että ne ovat tasaväkisiä puisten veneiden kanssa. Louhi on kansainvälisesti tarkastellen edelleen yksi aktiivisimmista köliveneluokista. Vuoden 2004 tietojen mukaan kansallisiin liittoihin ympäri maailmaa oli rekisteröity 1 444 venettä. Rekisteröimättömiä veneitä on todennäköisesti ainakin yhtä paljon. 

Maailmanmestaruuskilpailuihin osallistuu vuosittain 70-80 venettä. Myös Euroopanmestaruuskilpailut on suuri tapahtuma. Tärkeä palkinto on vuosittain purjehdittava Gold Cup, jossa osallistujamäärä samassa lähdössä saattaa ylittää sadan.

© Pirkka Leino, Yrjö Klippi, Juha Aromaa

....

 

 ....The swedish dragon KULING S210 in a tight race with the russian LEV in 1961. Photo Martti Vuorenjuuri..Ruotsalainen louhi KULING S210 tiukassa kisassa venäläisen LEV:in kanssa vuonna 1961. Kuva: Martti Vuorenjuuri....

....The swedish dragon KULING S210 in a tight race with the russian LEV in 1961. Photo Martti Vuorenjuuri..Ruotsalainen louhi KULING S210 tiukassa kisassa venäläisen LEV:in kanssa vuonna 1961. Kuva: Martti Vuorenjuuri....

Current specifications
Crew 2–4, max. weight 285 kg (628 lb)
Design One-Design
Construction Carvel, GRP,
Cold moulded plywood,
Composite
Rig Bermuda sloop
LOA 8.90 m (29.2 ft)
LWL 5.66 m (18.6 ft)
Beam 1.95 m (6 ft 5 in)
Draft 1.20 m (3 ft 11 in)
Hull weight 1,700 kg (3,700 lb)
Main & jib area 27.7 m2 (298 sq ft)
Mainsail area 16.0 m2 (172 sq ft)
Jib / Genoa area 11.7 m2 (126 sq ft)
Spinnaker area 23.6 m2 (254 sq ft)
Development
Year 1929
Designer Johan Anker
Location Norway
Olympic class 1948, -52, -56, -60, -64, -68, -72

Audi Open Dragon Nordic Championships 2015, HSF. Photos: Erik Lähteenmäki, Sailpix.fi